»Ja miten pikku Matihs häntä rakastaa ja hänkin näyttää pitävän pienokaisesta», sanoi toinen. »Minä en sinun sijassasi ottaisi ketään muuta kuin Kahrlin.»
Emäntä punastui hiusmartoaan myöten.
»Mahtaiskohan Kahrl minusta huolia?» sanoi hän. »Niin kaunis mies — — — suostuisikohan hän naimaan lesken — — — voisi valita tytön — — — vaikka kuinka komean.»
Holhooja nauraa.
»Kaikkein komeimman kyllä, mutta ei ketään niin rikasta kuin sinä. Äsken juuri kun tarkastelimme peltoja, sanoi hän, että Raudupin talo on vallan kuin herraskartano — — — Ja hänkö kieltäytyisi rupeamasta tähän kartanoon isännäksi? Synti olisi luulla häntä niin tyhmäksi.»
»No niin, mietinpä sitten, mitä tehdä», sanoi emäntä.
»Tuumi, tuumi ja toimi sitten viisaasti.»
* * * * *
Raudupin emäntä on tuuminut.
Eräänä päivänä hakee hän vaateaitasta suuren nyytin pyhävaatteita ja rupeaa pukeutumaan ja siistimään itseään.