»Olenko?» huudahtaa emäntä, ja katsahtaa vielä kerran peiliin. Hän naurahtaa tyytyväisenä.
Mennessään ovelle, kumartuu hän lapsen puoleen ja antaa tämän koettaa päällinänsä nurkkaa.
Lapsi koskettaa hennoilla sormillaan liinaa, katsoo äitiään suurilla sinisillä silmillään ja kysyy:
»Mitä sinä tuot minulle, äiti?»
»Saammepahan nähdä, lapseni», vastaa äiti.
»Jotain kaunista?»
»Tietysti jotain kaunista.»
Hieno puna kavahtaa emännän poskille, hän poistuu huoneesta, nousee oven edessä odottaviin kärryihin ja ajaa pois.
Tie, jota pitkin hän ajaa, vie Gailitin tilalle.
Gailitissa puhdistetaan juuri savupiippua, kun Raudupin emäntä saapuu. Katolla kumartuu pitkä, jäntevä mies ylös ja alas, silloin tällöin huutaen jonkun määräyksen piippuun.