»Jos puhut todistajista, niin ovat he vääriä», vastasi Andrew muistaen ystäviensä koeteltua vaiteliaisuutta.
»Häpeämätön lapsi!» huusi isä vihasta vavisten ja löi Andrewia poskelle, »onko Paul Puhlit ehken väärä todistaja, sano?»
»Andrew, Andrew, älä kiellä enään, jos olet syypää», pyysi nyt äiti, asettuen isän ja pojan väliin, välttääkseen uudistuvia lyöntejä. »Älä suututa isää vielä enemmän. Vastaa äidillesi, joka sinulta kysyy: oletko lyönyt Dseniä?»
»Olen», vastasi Andrew tuskin kuuluvasti, huulet liidun valkeina.
Äiti vajosi tuolille ja peitti kasvonsa esiliinaan.
»Minkä rakastetun kanssa olet tuona iltana eniten tanssinut?» kyseli isä edelleen, korostaen erittäin sanaa rakastettu.
»Marija Leepkahjin kanssa.»
Osch naurahti katkerasti.
»Kuulitko, Marija», sanoi hän vaimolleen, »kuulitko ketkä ovat kunniallisen poikasi tanssitovereita? Kaksi lasta tällä rakastetulla jo on, tahdotko sinä tulla kolmannen isäksi?»
Andrew oli vaiti. Äiti alkoi itkeä nyyhkyttää.