Seuraavana pyhänä puki Andrew päälleen pyhävaatteet, käydäkseen tervehtimässä Paulia. Sillä sen, mitä ystävä oli sanonut hänelle vasten kasvoja, että hän muka tuon verisen tapauksen jälkeen Dsenin kanssa olisi joutunut isänsä kurituksen alaiseksi, sen oli hän saanut kuulla myöskin toisilta, enemmän tai vähemmän koristellussa ja hävyttömässä muodossa, ja koska hän tunsi itsensä loukatuksi sellaisista viittauksista, tahtoi hän näyttää olevansa yhtä vapaa kuin ennenkin.
»Minne sinä menet?» kysyi isä häneltä; hän oli huomannut että poika pukeutui aitassa. »Paulin luo,» vastasi Andrew. »Hänelle tulee Balss-lehti, enkä ole nyt pitkään aikaan lukenut mitään lehteä.»
»Tiedätkö mitä, Andrew», puhui Osch, kulkien pari kertaa aitassa edes takaisin, »olin jo aikaa sitten aikonut sanoa sinulle tämän. Minua ei miellytä laisinkaan ystävyytesi Paulin kanssa. Häntä pidetään hyvin kevytmielisenä ja tiedän, että se on totta. Sentähden olisi parempi, ettet seurustelisi hänen kanssaan. Mutta ellet tahdo kokonaan hänestä erota, koska hän on sinun vanha koulutoverisi, niin voihan hän tulla sinun luoksesi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Se näyttääkin muuten paremmalta, että hän käy sinua tervehtimässä, etkä sinä häntä, sillä olethan sinä talon poika ja hän on vaan yksinkertainen renki. Mitä sanomalehteen tulee, niin lähden minä ylihuomenna Riikaan ja tilaan sinulle Balssin, tai minkä muun lehden tahdot, josta sitten voit kylläksesi lukea. Ilman lehteähän ei tule toimeen. Sitä elää kuin säkissä.»
Sen yhden katkeran tipan lisäksi, joka jo löytyi Andrewin sydämessä, tuli nyt toinen, jota ei edes ilo luvatusta lehdestä voinut lieventää. Nyt isä jo kielsi häntä tapaamasta ystäviäänkin. Mitä kaikkea vielä seuraisikaan!… Mutta hän totteli ja riisui pyhävaatteet yltään vastattuaan ensin jotain.
»Mitä minä nyt sitten kotona teen?» puheli hän puoliääneen itsekseen, ja ripusti vaatteet säilöön.
»Mutta rakkaani, mitä sitten olet muina pyhinä tehnyt», sanoi isä, »voisithan ottaa kerran virsikirjan tahi raamatun käsiisi — ei se häpeäksi olisi.»
Poika kääntyi pois, ettei isä huomaisi hänen hymyilyään. Toivoiko isäukko hänestä vanhaa vaimoa! Tultuaan tupaan alkoi hän pelata tulitikuilla Aatami-rengin kanssa.
Viikko vieri. Pyhänä ei isä vielä ollut tullut kotiin kaupungista. Andrew lähti yksin kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen tapaa hän kapakassa Paulin.
»No, miksi annoit minun turhaan odottaa itseäsi viime pyhänä», oli ensimmäinen kysymys, jonka tämä hänelle teki.
»Mitä tehdä», vastasi Andrew, »kun lintu on häkissä ja häkki kiinni, miten se silloin pääsisi pois?»