Kuljettuaan noin puoli virstaa, pysähtyi Andrew äkkiä suuren kuusen ääreen, jonka alemmat oksat melkein koskettivat maata. Tutkien katseli hän näiden läpi, mutta oli jo niin pimeä, että tuskin mitään eroitti.
»Hyvää iltaa», sanoi silloin ääni, ja Paulin vartalo irroittautui kuusen kyljestä. »Kylläpä sinä annat itseäsi odottaa! Minä jo luulin ettet tulisikaan.»
»Hyvänen aika, miten sellainen voi pälkähtää päähäsikään? Koska en ole sanaani sinulle pitänyt?» vastasi Andrew, puristaen ystävänsä kättä, »ellei Aatami olisi antanut minulle lomaa, ja vähältä piti, ettei olisi antanutkaan, niin olisin tullut siitä sinulle ilmoittamaan».
»Enkä minä olisi yksin mennyt kapakkaan», puhui Paul, »kahdesta syystä en: ensiksikin minulla on perin vähän rahaa ja toiseksi, ilman sinua — no senhän tiedät!» Ja riippuen Andrewin käsivarressa, lähti hän kävelemään.
»Miten sinun rahasi laita on?» kysyi hän hetken kuluttua.
»Kassakirstun pohjalla voi itseään peilailla!» nauroi Andrew, »kamala, ennenkuulumaton tyhjyys! Tuskalla ja vaivalla olen saanut kokoon muutamia kolikoita, joiden toivon kuitenkin päitämme tänä iltana lämmittävän.»
»En tarkoittanut sitä», sanoi Paul, pakottaen ystävänsä hitaampaan kävelyyn. »Mutta muuta, jotain hyvin ikävää. Kuule, mitä unohdin sanoa sinulle jo aikaisemmin: Marija Leepkahj on kai tullut hulluksi. Ajatteles, hän pyysi minua toimittamaan sinulle asiansa, koska hän ei enään sinua koskaan saa tavata, ja käski sanoa, ettei hän tahdo kauemmin odottaa sitä toista viittäkymmentä ruplaa, jotka olet hänelle luvannut — ajatteles, ei kauemmin kuin Martin päivään! Sinun on otettava rahat mistä saat. Ja ellet maksa, menee hän isäsi luo.»
»Eikö hän ole täysjärkinen!» huudahti Andrew pelästyneenä ja pysähtyi. »Todellakin se ihminen on tullut hulluksi! Mistä minä saan niin paljon rahaa irti tällaisena köyhänä aikana?»
»Selitinhän minä hänelle tuon kaiken», vastasi Paul, »mutta hän vastasi, ettei se häntä liikuta, hän on jo kyllin kauan odottanut ja tarvitsee välttämäti rahaa.»
»Jumaliste, silloin käy minun huonosti! Mutta miten ihmeessä hän on tällaisen ilkeän uhkauksen keksinyt? Eiköhän joku ole yllyttänyt häntä minua vastaan? … Niin paljon rahaa! Hankkia viisikymmentä ruplaa, kun en tiedä mistä ottaa viisikymmentä kopeekkaa. Enhän sinun apuusi liioin voi enään turvautua?»