Mutta johtuiko tuo kuhiseva, suriseva ääni todellakin kapakasta, vai taivaalla yhä mustenevista pilvistä…?
* * * * *
Suljettuaan luhdit ja maitokamarin jäi Roplainin emäntä vielä hetkeksi pihalle seisomaan ja katseli mustia, hitaasti kasvavia pilviä.
»Tänään saamme vielä ukkosta», mumisi hän, »sitä jo tuuminkin, koska pääskyset lensivät niin matalalla koko illan, ja kiuru huusi metsässä. Miten raskas, painostava ilma… se ahdistaa rintaani kuin vuori! Voi!… miten outo tunne sydämessäni, aivan merkillinen… Miten on kylmä!… Mistä tuo kylmä viima johtuu, joka tarttui minuun? Ja nyt kauhea kuumuus!…
Ruokaan koskematta pani hän lusikkansa pois jälleen.
»Eikö teille puuro maistu, emäntä?» kysyi palvelija, joka oli valmistanut illallisen, »luulen kuitenkin keittäneeni sen hyväksi.»
»Minulla ei tänä iltana ole nälkä», vastasi emäntä, ja meni etummaiseen isännän kamariin. Siellä seisoi kaappi ja sen takana oli Andrewin vuode. Emäntä meni vuoteen luo, valmisti sen yökuntoon ja muisti vasta sitten, että Andrew on tämän yön hevosten luona haassa. Miten hän onkaan tänään hajamielinen — — —. Hän meni toiseen huoneeseen.
Se tuntui hänestä omituisen vieraalta ja niin tyhjältä tumman pilven aiheuttamassa valossa. Mutta siellä oli kaikki entisellään. Hänen oma ja miehensä vuode, pöytä, tuolit — ei mitään oltu siirretty. Miksi täällä oli sellainen hiljaisuus? Mahtoikohan kello seistä? Aivan oikein, joku on sen seisauttanut. Hän kosketti heiluria, joka, tehtyään pari heilahdusta, seisahtui jälleen. Kammottava hiljaisuus vallitsi uudelleen. Emännän valtasi käsittämätön pelko, hän meni kiireesti takaisin väentupaan.
»En tiedä mitä tapahtuu», sanoi hän väelle, »mutta minun ei ole hyvä olla. Iskeekö salama alas meillä, vai varastetaanko meiltä hevoset? … Peterit, voisit todella juosta sinne, sanomaan Andrewille ja Adamille, että he kaikin mokomin vartioisivat hevosia! Tällaisina öinä ei voi olla kyllin varuillaan.»
»Emäntä, älä anna», sanoi Aatamin isä, nousten istumaan sängyssään, »älä anna väsyneen paimenpojan tehdä turhia matkoja. Vaikka Aatamin olisi hevosten luona yksin, ei sinulta vietäisi ainoatakaan, siitä menen takuuseen.»