»No, jääköön sitten, Peterit. Mutta karja on kaikessa tapauksessa ajettava ulos navetasta, karja ja lampaat. Mene Peterit, menkää tytöt, auttakaa! Kuka tietää mitä voi tapahtua.»
Emäntä istuutui penkille odottamaan tyttöjen paluuta.
»Kunpa isäntä jo olisi kotona», huudahti eräs vanhuksista nurkassaan.
»Niin kunpa hän jo olisi kotona», huokasi emäntä, »sitä minäkin toivon.
Olisin heti paljoa rauhallisempi. Matkalla voi tapahtua jos jotain.
Hänelle on ehkä sattunut joku onnettomuus, sydämeni aavistaa sen ja on
siitä syystä niin rauhaton.»
»Jumala häntä varjelkoon ja auttakoon», sanoi Aatamin isä, »emäntä, älä puhu sellaista.»
Silloin halkaisi kapea, valkea, käärmeen tapainen salama synkän pilven ja katosi.
Vanhus risti itsensä.
»Jumala armahtakoon meitä», mumisi hän.
»Oi Herra Jesus Kristus», rukoili pelokas ääni.
»Ovatko ulkohuoneiden ovet kunnolla lukitut?» kysyi emäntä sisään tulleilta tytöiltä vapisevalla äänellä.