»Entä sinä?»
»Mitä?»
»Miten on sinun laitasi?»
»Minun. Ei ainakaan hyvin. Luonnollisesti… Voimallahan ei täällä tee mitään», lisäsi nuorukainen, kuten anteeksi pyytäen.
»Ja mitenkä luulet meidän käyvän?»
»Mistä minä tietäisin… Sinähän kuulit, mitä Grünthal sanoi. Kolme, neljä päivää.»
»No, uskotko sinä siihen?»
»Niin, pelastuksen toivohan meillä kaikilla on. Ehkä tapaamme jonkun laivan.»
»Mutta jos emme tapaakaan laivaa?»
»Silloin tuuli muuttuu.»