»Isäni kuoli kaksi vuotta sitten, armollinen herra kreivi.»
»No, silloinhan teillä on ollut kylliksi aikaa oppiaksenne isältänne talouden hoitoa. Miten se teiltä sujuu?»
»Armollinen herra kreivi suo minun olla vastaamatta tähän kysymykseen.»
»Mitä varten?»
»Koska en tahdo olla… näyttää kiittämättömältä. Armollinen herra kreivi on vähentänyt tänä keväänä meille taalerista kaksi ruplaa — silloin ei saa teille valittaa huonoa vuodentulotoivoa.»
»Ovatko maanne niin huonot, Andrikson?»
»Ei sada, armollinen herra kreivi. Ja sitä paitsi on minulla melkein pelkkää savimaata.»
»Vai niin… Mutta pellot voivat ehkä vielä parantua. Meillä on nyt ollut kuivaa niin kauan ja kuuma ilma, että voimme joka hetki odottaa ukkosta. Tänään sitä tuskin enään saamme», jatkoi hän hymyillen, muistaessaan ilmapuntarin tilaa.
»Kyllä sateesta olisi hyötyä, mutta parantaa vahinkoa, sitä se ei voisi, armollinen herra.»
»Sitä minäkin pahoin pelkään. Se on paha, Andrikson… Niin… Mutta koska sanoitte, että ette ole tullut valittamaan huonoa satoa, niin on joku muu asia tuonut teidät tänne luokseni. Mitä asiaa teillä olisi, rakas Andrikson?»