Sitten hän lähetti Pluffleksen kävelemään, ajattelemaan tätä keskustelua. Pluffles läksi niistäen nenäänsä hyvin kovasti ja käyden tavattoman jäykkänä. Mrs. Hauksbee nauroi.
Ainoastaan Mrs. Reiver tietää, mitä Pluffles oli aikonut tehdä kihlaukselleen, ja hän piti sitä salaisuutenaan kuoloon saakka. Minä luulen, että hän mielellään olisi suonut, että Pluffles kohteliaisuudesta häntä kohtaan olisi purkanut sen.
Seuraavina päivinä Pluffles keskusteli hyvin ahkeraan Mrs. Hauksbeen kanssa. Keskustelut koskivat kaikki samaa asiata ja ne auttoivat Plufflesta pysymään siveyden tiellä.
Mrs. Hauksbee tahtoi pitää häntä siipiensä suojassa viimeiseen asti.
Siitä syystä hän ei sallinut Pluffleksen lähteä Bombayhin häitä
viettämään. "Taivas tietää, mitä voisi tapahtua matkalla!" sanoi hän.
"Plufflesta painaa Rubenin kirous ja Intia ei ole sopiva maa hänelle!"
Vihdoin viimein saapui morsian tätinsä kanssa, ja Pluffles, joka oli joten kuten järjestänyt raha-asiansa — siinäkin Mrs. Hauksbee auttoi häntä — meni naimisiin.
Mrs. Hauksbee huokasi helpoituksesta, kun molemmat olivat sanoneet "tahdon", ja meni tiehensä.
Pluffles seurasi hänen neuvoaan ja läksi kotimaahan. Hän pyysi eron virastaan ja elelee nyt kasvattamalla kirjavaa nautakarjaa vihreäaitaisilla laitumilla jossakin Englannissa. Minä luulen, että hän teki hyvin viisaasti siinä. Hän olisi joutunut vallan rappiolle Intiassa.
Jos joku siis sattuisi sanomaan jotain tavallista ilkeämpää Mrs.
Hauksbeesta, niin kerro hänelle vaan kuinka Pluffles pelastui.
Erehdys.
Sellaisella miehellä on vielä parantumisen toivoa, joka julkisesti juo ja mellastaa kohtuullista enemmän, mutta sellaisella miehellä ei ole niin hiukkastakaan toivoa, joka juo salassa ja yksin omassa kodissaan — miehellä, jonka ei kukaan koskaan näe juovan.