"Saakelin valehtelija", sanoi Lew kiihottumatta.
"Saakelin äpärä", sanoi Jakin rohkeasti, tietäessään että oma syntyperänsä oli tuntematon.
Nyt on kasarmin laajassa haukkumasanavarastossa olemassa sana, joka ei pääse pujahtamaan ilman huomautusta. Voit nimittää sotilasta varkaaksi ilman muuta. Voit sanoa häntä raukaksi saamatta siitä muuta kuin saappaan heitetyksi korvasi vieritse, mutta älä sano miestä äpäräksi, ellet voi sitä heti todistaa hänen kuultensa.
"Tuon olisit voinut säästää siksi, kunnes en ole näin pahalla päällä", sanoi Lew synkkänä syrjittäin lähennellen Jakinia.
"Minä annan sinulle pahaa päätä", sanoi Jakin yllyttäen ja pyyhkäisi Lewin alabasteri-otsaa. Kaikki olisi käynyt hyvin, ja tämä kertomus, kuten kirjoissa sanotaan, olisi jäänyt kirjoittamatta, ellei itse pahus olisi suunnannut basaari-poliisin poikaa, pitkää, viratonta, viisikolmattavuotiasta miestä tulemaan paikalle ensi kohtauksen jälkeen. Hän oli alituisessa rahantarpeessa ja tiesi pojilla olevan kolikoita.
"Taas tappelemassa", sanoi hän. "Minä ilmoitan teidät isälleni, ja hän ilmoittaa teidät lipunkantajalle."
"Mitä se sinuun kuuluu?" sanoi Jakin sieraimet hyvin levällään.
"Ei suinkaan minuun. Te joudutte kiinni ja olette jo liian usein olleet keskustelun alaisina voidaksenne tästä selvitä."
"Mistä helvetistä sinä tiedät, mitä olemme tehneet?" kysäisi Lew-serafi. "Sinä et kuulu armeijaan, senkin täi, siviili-kerjäläinen."
Hän tyrkkäsi miestä vasempaan kylkeen.