"Aamusella! Puhtehella päivän kirkkahan!
Kun Gabriel torveansa soittaa puhtehella!"
Gurkhien ensimäinen komppania kompasteli irtonaisissa kivissä. Eturivit seisahtuivat hetkeksi tarkastellakseen laaksoa ja sitoakseen tiukempaan kengännauhojaan. Heidän huuliltaan lähti vieno tyytyväisyyden huoahdus pitkin rivistöä, ja oli kuin maisema olisi hymyillyt, sillä tuolla alhaalla oli vihollinen, ja sitä kohdatakseen olivat gurkhit kiirehtineet. Siellä oli paljon vihollisia. Siellä saattoi olla hauska. Pienikasvuiset miehet tarttuivat kovemmin kukriis'iin ja vakoilivat odottavaisina upseerejaan, kuten metsäkoira vahtii ja odottaa, kunnes kivi heitetään sen haettavaksi. Gurkhien alue vietti vähitellen laaksoon päin, ja heillä oli oivallinen näköala kaiken ylitse mitä tapahtui. He istuutuivat kiville odottamaan, sillä heidän upseerinsa eivät aikoneet kuluttaa voimia mennäkseen torjumaan ghazien hyökkäystä viidensadan askeleen päähän. Antaa valkoisten hoitaa itsensä.
"Hi! Yi!" huudahti subadar-majuri hikoillen äärettömästi. "Saakelin hassuja nuo, kun seisovat rivit suljettuina. Nyt ei ole aika sulkea rivejä, nyt on yhteislaukausten vuoro. Äh!"
Hämmästyksissään, mielenkiinnolla ja halveksien katselivat gurkhit "Fore and Aft'in" peräytymistä, jaellen heille runsaassa määrässä kirouksia ja neuvoja.
"Ne juoksevat! Valkoihoiset juoksevat! Eversti sahib, emmekö mekin saisi vähän pöhäistä?" murahti Runbir Thappa, senior-jemadaari.
Mutta eversti ei ollut kuulevinaankaan. "Antaa juukelien saada hiukan", sanoi hän äkeissään. "Se on niille kohtuullista. Hetken kuluttua ne kai saadaan kääntymään takaisin." Hän katseli kenttää kiikarillaan ja huomasi upseerin miekan kimaltelevan.
"Nehän lyövät miekkansa lappeella — saakelin arvannostajat! Miten ghazit niitä kurittavat!" sanoi hän.
"Fore and Aft" veti paetessaan upseerit mukaansa. Vuorisolan ahtauden vuoksi täytyi joukkion yhtyä suljetuiksi riveiksi, ja takarivit ampuivat jonkunlaisen epävarman yhteislaukauksen. Ghazit vetäytyivät takaisin, sillä he eivät olleet varmoja, ettei vuorisolassa ollut reservijoukkoja kätkössä. Sitäpaitsi ei ollut koskaan viisasta ajaa valkoihoisia kovin kauan. He kääntyivät takaisin kuin sudet piilopaikkoihinsa, tyytyväisinä teurastukseensa ja pysähtyen ainoastaan viimeistääkseen haavoitettuja.
Neljännespeninkulman oli "Fore and Aft" peräytynyt ja nyt, vuorisolaan sullottuna, vapisi vammoistaan, raadeltuna ja pelon masentamana, kun upseerit, raivoissaan sotamiesten uppiniskaisuudesta, pieksivät heitä miekkansa päällä ja terällä.
"Takaisin! Takaisin, sen konnat — senkin akat! Oikealle — komppanian rivistöön, pian — koirat!" kirkui eversti, ja alemmat upseerit kiroilivat ääneen. Mutta rykmentti halusi päästä — päästä vaikka mihin noiden armottomien puukkojen tienoilta. Se horjui milloin sinne, milloin tänne, huutaen ja parkuen, mutta gurkhit oikealta sivustalta ampuivat laukauksen toisensa jälkeen kaukana oleviin ghazeihin päin, jotka palasivat omien joukkojensa luo.