"Lähteä ryntäämään on onneton välttämättömyys", tuumaili ylänköläisten oikeanpuoleisen komppanian lipunkantaja.
"Se panee aina miehet kiroilemaan, mutta luulen, että täytyy rynnätä, jos nuo mustat saatanat vielä jäävät paikoilleen. Stewart, mies, ammuthan aurinkoa vasten naamaa, se ei suinkaan ole milläänkään hallituksen ampumavaroista. Ainakin jalkaa alemmaksi ja paljon verkempään! Mitä englantilaiset hommaavat? Kovin hiljaista näkyy keskustassa olevan. Pakenevatko ne taaskin?"
Englantilaiset eivät paenneet. He hakkasivat ja pistelivät ja tappelivat, sillä vaikka valkoihoinen harvoin on lammasturkkiin tahi paksuun nuttuun puetun afgaanin veroinen mitä kestävyyteen tulee, kykenee hän kuitenkin saamaan paljon aikaan molemmista pyssyn päistä, kun monta valkoihoista tunkee takaapäin ja sydämessä on erityinen kostoninto. "Fore and Aft" jätti ampumisen siksi, kunnes kuula saattoi tunkea viiden tahi kuuden miehen läpi, ja afgaanien eturivit alkoivat horjua yhteislaukauksista. Sitten he valitsivat miehensä ja masensivat ne kokonaan huutaen, kallistellen, nahkavöitten naristessa jännitettyä ruumista vastaan, ja saivat ensi kerran nähdä, ettei ahdistettu afgaani ole likimainkaan niin pelottava kuin päällekarkaava. Sen asian vanhat sotilaat kyllä olisivat tienneet heille kertoa.
Mutta vanhoja sotilaita ei heidän riveissään ollut.
Gurkhien teräs piti leikissä pahinta ääntä — oli kuin olisi hakannut lihaa pölkyn päässä — heidän oli käsketty ottaa kukriis mukaansa, jota he käyttivät kernaammin kuin pistintä; ja he tiesivät hyvin, kuinka afgaanit vihasivat puolikuun muotoista puukon terää.
Kun afgaanit horjuivat, alkoivat viheriät liput vuorilla liikkua, rohkaistakseen heitä viimeiseen yritykseen. Mutta se ei ollut viisaasti tehty. Oikeanpuoliseen solaan sijoitetut keihäsmiehet olivat käyneet levottomiksi ja lähettäneet kolmeen kertaan ainoan upseerinsa tiedustelemaan asiain kehittymistä. Kolmannella kerralla hän palasi kuulan haava polvessa, kiroillen tavattomasti hindustaniksi, ja selitti, että kaikki on hyvin. Silloin eskadroona kiersi ylänköläisten oikeanpuolitse, keihäslippujen ilkeästi tuulessa vinkuessa, ja hyökkäsi jäännöksen kimppuun juuri silloin, kun sen sotasääntöjen mukaan olisi pitänyt odottaa, kunnes vihollinen näyttäisi vielä varmempia horjumisen merkkejä.
Mutta se oli oivallinen ja hyvin toimitettu hyökkäys, ja se päättyi siten, että ratsuväki havaitsi joutuneensa sen solan suulle, josta afgaani oli aikonut peräytyä; ja aukon kautta, jonka keihäät olivat aikaansaaneet, hyökkäsi nyt kaksi ylänköläis-komppaniaa, jota kenraali ei ollut ajatellutkaan. Uusi käänne oli erinomainen. Se leikkasi vihollisen asemaltaan, aivan kuin sieni irroitetaan kalliosta, ja saarti hänet tulen keskeen tuolle armottomalle kentälle. Ja kuten kylpijä kuljettaa pesusientä kylpyammeessa, samoin ajettiin afgaaneja, kunnes he jakautuivat pieniin osastoihin, joita oli paljon vaikeampi pidellä kuin suurta joukkoa.
"Kas vain!" virkkoi kenraali. "Kaikki on käynyt suunnitelmani mukaan.
Nyt olemme irroittaneet ne asemiltaan ja nyt lyömme ne pirstaleiksi."
Kenraali ei ollut uskaltanut toivoakaan muuta kuin suoranaista iskemistä, nojautuen käytettävänä olevan voiman suuruuteen; mutta miehille, jotka kestävät tahi kaatuvat samoine erehdyksineen kuin vastustajansa, on annettava anteeksi, jos he voivat muuttaa sattuman tarkoitukseksi. Lahtaaminen kävi edelleen oivallisesti. Afgaanit alkoivat paeta — paeta kuin ahdistetut sudet, jotka murahtaen puraisevat yli olkansa. Punaiset keihäät laskeutuivat aina kaksittain ja kolmittain, ja keihään varsi kirposi huudolla ilmaan, kuten masto katkee myrskyisellä merellä, sotamiesten ratsastaessa eteenpäin ja vetäessä kärjet luokseen. Keihäsmiehet pysyttelivät saaliinsa ja jyrkkien kallioiden välissä, sillä jokainen joka saattoi koetti päästä tästä kuoleman laaksosta. Ylänköläiset antoivat pakolaisten juosta kaksisataa kyynärää ja löivät heidät sitten kokonaan huutaen ja mylvien ennenkuin he olivat päässeet vuorien suojaan. Gurkhit seurasivat samaa esimerkkiä; mutta "Fore and Aft" tappoi omalla tavallaan, sillä he olivat ahdistaneet suuren joukon pistimiensä ja kallionseinämän väliin, ja pyssyjen tuli poltti paksut nutut.
"Me emme saa kiinni heitä kaikkia, kapteeni sahib", läähätti eräs keihäsväestön ressaidar. "Koettakaamme karbiineilla. Keihäs menettelee kyllä, mutta se vie aikaa."