»Entä mitä muuta hän sanoo?»
»Vain kurkkuäänellään Kyt! eikä hän tahdo kyntää», vastasi Härkä.
»Hyvä juttu», virkkoi Henki. »Minä annan hänelle kyttyä, jos olette ystävällisiä ja odotatte hetkisen.»
Henki verhoutui tomuvaippaansa ja suuntasi matkansa Erämaan poikki. Hän tapasi Kameelin äärettömän laiskana katselemasta kuvaansa lätäkön pinnasta.
»Pitkä ja lörppö ystäväni», sanoi Henki, »mitä ihmettä minä olen kuullut, että sinä muka et halua tehdä työtä, vaikka maailma on niin uusi ja nuori?»
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan.
Henki istuutui maahan leuka käden nojassa ja rupesi tuumimaan Suurta Loihtua, sillä aikaa kuin Kameeli katseli omaa kuvaansa lätäkön pinnasta.
»Sinä olet antanut noille Kolmelle lisätyötä sitten maanantaiaamun vain äärettömän laiskuutesi vuoksi», virkkoi Henki ja jatkoi leuka kädessä Loihtunsa ajattelemista.
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan.
»En sanoisi tuota enää sinun sijassasi», huomautti Henki. »Ehkä saat vielä joskus sanoa sitä liiankin usein. Lörppö, tahdon, että rupeat töihin.»