Sitten he meloivat pitkin Perak-jokea ja menivät nukkumaan, rakkaani.
Kuulehan nyt tarkasti!
Siitä päivin on Kuu vetänyt merta ylös ja alas ja saanut aikaan sen, jota me nimitämme vuorovedeksi. Joskus Kalastaja vetää liian kovaa, ja silloin on tulvavuoksen aika, ja joskus hän vetää liian hiljaa, ja silloin on matalan vuoksen aika; mutta melkein aina hän on huolellinen, sillä hän pelkää Vanhinta Loitsijaa.
Miehestä ja hänen pikku tyttärestään syntyi kansa, jota vieläkin nimitetään malaiskoiksi, mutta useammin kuitenkin malaijeiksi.
Entä Pau Amma? Rannalle mentyäsi voit nähdä, miten Pau Amman pikkulapset tekevät itselleen pieniä Pusat Tasekeita jokaisen kiven ja ruohomättään alle; voit nähdä niiden heiluttavan pieniä saksiaan, ja muutamissa paikoin maailmaa ne tosiaankin elävät kuivalla maalla ja nousevat palmupuihin ja syövät kookospähkinöitä, aivan niinkuin tyttö lupasi. Mutta kerran vuodessa kaikkien Pau Ammojen täytyy luopua kovasta kilvestään ja tulla pehmeiksi — jotta ne muistaisivat, mihin Vanhin Loitsija kykenee. Ja silloin ei ole kaunista tappaa ja ajaa Pau Amman pikkulapsia takaa vain siksi, että vanha Pau Amma oli tyhmänylpeä kauan, kauan aikaa sitten.
Niinpä niin! Ja Pau Amman pikkulapset eivät pidä siitä, että ne otetaan pienistä Pusat Tasekeistaan ja kannetaan pärekorissa kotiin. Siksi ne nipistävät sinua saksillaan, ja se on sinulle aivan oikein!
KISSA, JOKA KULKI ITSEKSEEN.
Kuuntele ja seuraa tarkasti mukana, sillä tämä sattui ja tapahtui ja oli, oi Rakkaani, silloin kun kesyt eläimet olivat villejä. Koira oli villi ja Hevonen oli villi ja Lehmä oli villi ja Lammas oli villi ja Sika oli villi — niin villejä kuin villi voi olla villi, ja‘ ne vaelsivat villissä yksinäisyydessään pitkin Vetisiä Villejä Viidakoita. Mutta villein kaikista villeistä eläimistä oli Kissa. Se kulki itsekseen, ja kaikki paikat olivat sille yhdentekevät.
Tietysti Mieskin oli villi. Hän oli peloittavan villi. Eikä hän alkanut kesyyntyä, ennen kuin tapasi Naisen, ja tämä sanoi, ettei hän halunnut elää Miehen villillä tavalla. Nainen valitsi kostean lehtikasan asemesta miellyttävän, kuivan luolan nukkumista varten; hän sirotteli puhdasta hiekkaa lattialle ja viritti iloisen tulen luolan pohjukkaan; ja sitten hän ripusti kuivuneen villihevosennahan häntä alaspäin luola-aukon eteen ja sanoi:
»Pyyhi jalkasi astuessasi sisään, ystäväiseni, nyt me rupeamme pitämään taloutta.»