»Minä menen ja katselen ja kerron, miksei Villi Koira ole palannut.
Kissa, tule mukaani.»
»Enkä», sanoi Kissa. »Minä olen Kissa, joka kulkee itsekseen ja kaikki paikat ovat minulle yhdentekevät. En tahdo tulla kanssasi.»
Mutta kuitenkin se seurasi Villiä Hevosta hyvin hiljaa ja kätkeytyi paikkaan, josta se saattoi kuulla kaiken.
Kun Nainen kuuli Villin Hevosen tulevan kompastellen pitkään harjaansa, nauroi hän ja sanoi:
»Siinä tulee toinen. Villi Eläin Villeistä Viidakoista, mitä haluat?»
Villi Hevonen sanoi:
»Oi minun Viholliseni ja Viholliseni Vaimo, missä Villi Koira on?»
Nainen nauroi ja otti lapaluun ja katseli sitä ja sanoi:
»Villi Eläin Villeistä Viidakoista, et sinä tullut tänne Villin Koiran, vaan tämän mehevän ruohon takia.»
Ja Villi Hevonen, joka kompasteli pitkään harjaansa, sanoi: