»Puhut totta; anna minun syödä sitä.»
Nainen sanoi:
»Villi Eläin Villeistä Viidakoista, taivuta villi pääsi ja pidä sitä, jonka sinulle annan ja sinä saat syödä tätä ihmeellistä ruohoa kolmasti päivässä.»
»Ahaa», sanoi Kissa, joka kuunteli, »tuo on taitava nainen, muttei niin taitava kuin minä.»
Villi Hevonen taivutti villiä päätään ja Nainen solautti sen kaulaan punotun riimun ja Villi Hevonen hengähti naisen jalalle ja sanoi:
»Oi minun Valtiattareni ja Valtiaani Vaimo, tahdon palvella sinua ihmeellisen ruohon takia.»
»Ahaa», sanoi Kissa, joka kuunteli, »sepäs hyvin typerä Hevonen.» Ja se meni takaisin läpi Vetisten Villien Viidakoiden, viskellen villiä häntäänsä ja vaeltaen villissä yksinäisyydessä. Mutta se ei puhunut kenellekään mitään.
Kun Mies ja Koira palasivat metsältä, virkkoi Mies:
»Mitä Villi Hevonen tekee täällä?»
Ja Nainen sanoi: