»Oi Viholliseni ja Viholliseni Vaimo ja Viholliseni Äiti», sanoi Kissa, »minä täällä olen, sillä sinä olet sanonut sanan ylistyksekseni ja nyt minä voin istua luolassa iankaikkisesta iankaikkiseen. Mutta vielä minä olen Kissa, joka kulkee itsekseen, ja kaikki paikat ovat minulle yhdentekevät.»
Nainen oli hyvin vihainen ja nipisti huulensa tiukasti yhteen ja rupesi kehräämään.
Mutta Lapsi huusi, kun Kissa oli poistunut, eikä Nainen saanut sitä vaikenemaan, sillä se potki ja huitoi ja tuli aivan mustaksi kasvoiltaan.
»Oi minun Viholliseni ja Viholliseni Vaimo ja Viholliseni Äiti», sanoi Kissa, »katkaise pätkä langasta, jota kehräät, ja sido se rukin pyörän napaan ja laahaa sitä yli lattian, niin näytän sinulle Loihdun, joka saa lapsen nauramaan yhtä suuriäänisesti kuin se nyt itkee.»
»Teen niin», sanoi Nainen, »sillä en tiedä, mihin muutenkaan ryhtyä — mutta en ylistä sinua.»
Hän sitoi langan pätkän pieneen savesta tehtyyn rukinnapaan ja veti sitä yli lattian, ja Kissa juoksi sen jälestä ja iski sitä käpälällään ja heitti kuperikeikkaa sen yli ja viskeli sitä yli päänsä ja laahasi sitä mukanaan takajaloillaan ja oli pudottavinaan sen ja iski siihen taas kiinni, kunnes Lapsi alkoi nauraa yhtä kovasti kuin se äsken oli itkenyt ja konttasi Kissan jälkeen ja peuhasi pitkin luolaa, kunnes väsyi ja asettui makaamaan Kissa sylissään.
»Nyt», sanoi Kissa, »minä laulan Lapselle niin että se nukkuu tunnin». Ja se alkoi kehrätä korkeasti ja matalasti, matalasti ja korkeasti, kunnes Lapsi vaipui sikeään uneen. Nainen hymyili katsellessaan heitä molempia ja sanoi:
»Se oli ihmeellinen työ. Täytyy todellakin myöntää, että olet taitava, oi Kissa.»
Samassa ja seuraavassa silmänräpäyksessä Tulesta nouseva savu laskeutui katosta alas — puh! — sillä se muisti Kissan kanssa tekemänsä sopimuksen; ja savun haihduttua — katso! — Kissa istui tyytyväisenä aivan tulen ääressä.
»Oi Viholliseni ja Viholliseni Vaimo ja Viholliseni Äiti», sanoi Kissa, »tässä olen minä, sillä sinä olet sanonut toisen sanan minun ylistyksekseni, ja nyt minä voin istua lämpimän tulen ääressä luolassa iankaikkisesta iankaikkiseen. Mutta vielä minä olen Kissa, joka kulkee itsekseen ja kaikki paikat ovat minulle yhdentekevät.»