— Sieltä ne varmaan ampuu…
Silloin paukahti ja tupsahti savua pienen aukean täydeltä puiden välissä.
— Nyt se on mennyt! Ei, hyvä Jumala, mamma, se seisoo vielä! Näetkö!
Mutta pää on riipuksissa.
Herran ihme, miten se saa kärsiä!… Polle, Polle parka!
Hän seisoi kädet ristissä ja vedet silmissä ja rouvakin oli aivan vaalea.
— Voi, voi sitä poikaa! Eipähän totellutkaan, kun minä käskin hankkimaan varmemman ampumamiehen… Polle, sekö nyt on sinun palkkasi!
Taas pamahti pyssy ja savun selvittyä he näkivät, että Polle ei seisonut enää. Molemmat miehet juoksivat lepikosta sen luo ja tarkastelivat hetken. Sitten tarttui toinen etu- toinen takajalkoihin, vetivät haudan reunalle ja vieräyttivät hautaan. Toinen otti pyssynsä maasta ja lähti poispäin tulemaan, toinen jäi luomaan umpeen kuoppaa.
— Sinne se nyt jäi!
— Niin, siellä se nyt lepää Polle!
Kauppalangot.