— Mitä te tässä yhtenä aamuna niin Vuoltion kanssa juttelitte alhaalla butiikissa? kysyi Ström ärsyttävästi.
— Milloin?
Tyttö ei ollut muistavinaan.
— Viikon alusta. Se oli maanantaina, huvimatkan jälkeen. Mitä te sanoitte hänelle kun hän tuli niin äkäsenä minua vastaan, ettei tervehtinytkään.
— Mitäpä minä olisin hänelle sanonut!
— Taitaa olla mustankipeä, jatkoi Ström ja katsoi niin häpeämättömän rohkeasti tytön silmiin, että tämä punastui ja kiekahti kantapäällään ympäri, vaan pysähtyi taas Strömin käsivarsia katselemaan.
— Ei ollenkaan, sanoi tyttö kärkkäästi, vaan hän arveli jotain teistä.
— Noh?
— Että te lienette ollut siellä juomapuolella.
Strömin partaiset kasvot venyivät huomattavasti ja hän kysyi äkkiä: