— Tiesikö Kerppulainen mitään uusia? — kysyi hän.
— Eikä. Mitä sen olisi pitänyt?…
— Ei mitään. Ilman minä vaan kysyin.
— Toulaudella on kuulemma jo pakkanen pannut perunvarsia. Toissa yönä.
— Varoivat tulevan huonon vuoden, kun on niin kuivannut…
— Se vielä puuttuisi… — Mitä isä sanoi?
— Ilman tässä vaan.
Ääneti he taas kulkivat ison matkaa.
— Noustaisiinko tuohon saareen syömään, isä? On siellä vielä vähän voita vakkasessa.
— Mitäpä tuosta — ilman aikojaan viivyttelemään. — Heikki kurkisti veneen laidan yli. Olivatpa vähällä laskea kivelle.