Mikä hiisi se siellä häntä väijyy? Matti kääntyi lähteäkseen, mutta tuo sieramia hyväilevä haju sai hänet taas rohkasemaan mielensä. Hän kumartui lieden yli, sieppasi luun käteensä ja pujahti kuin kärppä pihalle jättäen oven jälkeensä raolleen.
— Viekään — ajatteli vaimo — etköhän ottaisi minua kokiksesi, Matti!
* * * * *
Keväistä huurua leijaili haurenevan jään pinnalla. Väliin se vetäytyi kokoon kohoten kevyen höyhenen lailla ylemmä, paikoin se häilyi sakeana ja matalana jäätä myöten. Alhaalla rannalla oli vielä kuopissa ja kivien kupeilla lunta, vaan kirkkomäen rinne oli jo ihan paljas. Kirjavana se kiilsi kosteiden menneenvuotisten lehtien peitossa ja koivut ojentelivat halukkaasti nuorteita punertavia oksiaan. Mäelle vievä tie oli syvillä vaoilla ja mustassa mullassa oli kuoria ja lastuja osoittamassa tietä, mitä myöten oli vielä sulassakin maassa ajettu hirsiä kirkon rakennuspaikalle. Ja siellä ylhäällä oli vilkasta elämää. Toiset sahasivat kaksittain poikki kymmentuumaisia honkajätkiä, toiset niitä hinasivat nuorien avulla pitkäveteisesti hoilottaen salvokselle, toiset taas siellä ylinnä kahareisin istuen veistää naksuttelivat uutterasti.
Syrjemmässä oli mustuneen ison kiven kupeessa tulisija. Vieressä oli iso kasa kuivia risuja ja toisella puolella pöytärisalla kahvivehkeet ja maitopullo. Siellä saivat rakennusmiehet ostaa lämmikkeekseen "tervavettä." Ja ahkeraanpa siellä olikin kokki pannuaan kallistellut ja vieläkin seisoi muutamia odotellen, niiden joukossa Raha-Mattikin, vaikkei hän tavallisesti silloin kahvia hennonut juoda, kun oli omissa ruuissaan.
— Eikös Mattia haluta ruveta keittoyhtiöön tänään? — kysyi kokki, syrjäsilmällä miestä tarkastellen.
— Noh, eihän se taitaisi hullummaksi olla, vastasi Matti tavallista myöntävämmin. — Kun vaan olisi sopivaa pataan pantavaa. Mitäs kokki tuumii keittää?
— Peruja keitän ja jos tuota olisi panna palan läskiä mauksi päälle.
— Mulla olisi hyviä makuluita, kinitti Matti, mutta kyllä niistä pitäisi tulla enemmän kuin yhden kerran, ja peruja on myös vielä muutama kappa. Alkanevat jo ruveta kasvamaankin siellä aitan nurkassa.
— Tuo tänne vain, kyllä täällä idut karsitaan pois ja syödyksi ne kanssa tulevat!