Elna katseli sitä kauvan ja ajatteli tuhat ajatusta, muun muassa niinkin, että kyllä tuo taitaisi kelvata kissalle illalliseksi, mutta ei sitä sentään hennonut antaa. Hän ei kärsinyt kuulla miten sen luut rutisivat kissan hampaissa, ei, sitä ei kärsinyt kuulla, se pani itkemään, niinkuin taannoinkin kun kissa oli saanut tallin yliseltä hiiren. Elna mieli kaivaa hankeen maantien varrella kuopuran ja haudata hiiren siihen ja teilata päreristin haudalle, mutta varpaita alkoi niin armottomasti paleltamaan. Hän lähti astumaan pihaan päin, vaan ei malttanut kääntää silmiään hiirestä, joka jäi hangelle yksin, niin että oikein säpsähti, kun joku kysyi:
— No mistäs Elna nyt tulee, kun on noin täysissä tamineissa?
Se oli pastori, joka tuli postitoimistolta päin sanomalehtikäärö kainalossa.
— Postista, — sanoi Elna.
— Tuliko isältä kirjettä?
— Ei vielä. — Ja noita sanoja seurasi suuri sininen katse pastorin kasvoihin ja tuo pitkäveteinen vielä sisälsi koko joukon uusia toiveita entisten raunioille… ei vielä, mutta kyllä kohta!
Pastori astui edelleen ja Elna juoksi Pirttilän mustantympeään tupaan. Ovi, jossa oli hiekkapussi painona, läiskähti niin että emäntä, joka istui peräpenkillä toisen vaimon kanssa, kääntyi hämmästyneenä katsomaan.
— Mitä sinä tuolla lailla paiskiloit? No, tokko tuli mitään?
— Ei vielä
— Mhyh! — Ja sitten jatkoi emäntä juttelua vieraan kanssa, puoliääneen, huokaellen ja nyökytellen. Elna ei kuullut selvään, arveli, että kyllä ne mahtanevat puhella Jumalasta. Hän kääräsi äidin nutun kokoon penkin nurkkaan, riisui ronttoset jaloistaan ja nakkasi uunille. Löysipä sitten leivänkannikkaansa ja suolavesi kupin pankolta ja padasta kylmiä perunoita. Olihan sitä siinäkin niin pienelle ihmiselle. Hartaana hän syötävänsä söi ja veti sitten laiskottelevan kissan rahin nenältä syliinsä. Hän silitteli sitä, puhutteli, käski kehräämään sukkalankaa ja asetti mukavasti nukkumaan syliinsä. Hän silitteli sitä, yhä silitteli, sukkelaan, sukkelaan. Käsi sujui pitkin sileätä selkää, kiivaasti, rajuisesti, kunnes kissaparka surkeasti naukaisten hyppäsi korkeittain kauvas lattialle.