Vihdoin sieltä tuli avaamamies ja Fanny pujahti samalla sisälle. Oli hän ennenkin käynyt, vaan ei koskaan ole ollut niin paljon väkeä kuin nyt. Työkansaa, tummapartasia, suurisilmäsiä, kalvakoita miehiä ja nuorempia, vereviä, työnutut tiilijauhoissa, ja naisia, muutama hattupää, useimmilla harvat virkatut liinat ja "hoikkaröijyt" päällä. Fanny astui arasti peremmäksi ja istui erään muorin viereen.
— Voi tuota raukkaa, osoitti eräs herraan vivahtava mies Fannyä, kun kantaa tänne takkinsa; kyllä hän nyt paleltuu ensi yönä!
— Ei pidä olla milläänkään, lohdutteli Fannyn naapuri, vanha muori — täällä saa itsekukin olla kuin kotonaan, tehdä niinkuin itse tahtoo.
— Mutta kyllä on sentään surkeata kun täytyy pantata takki; se on sitä vihoviimeistä — jatkoi mies hiljaa.
— Mutta jospa hänellä on useampiakin, sanoi eräs nuori nainen.
— Vielä mitä! Kyllä sen kintut nyt ensi yönä kylmenevät, sen minä takaan. Tämmöinen tuuli ja missä harakan pesässä vielä asuneekaan. — 54, jassoo, se olenkin minä, täällä, täällä on viisikymmentäneljä. Ja hän sai siistin mustan palttoon, jota alkoi mahdikkaasti pukea päälleen.
— Miksi te sitte tänne palttoonne toitte, kysyi häneltä nainen pistävästi.
— Haa, eipä se täällä monta päivää ollutkaan, eikä se tänne enää tule. No, jokos joudut poika lähtemään? Hän löi olalle toveriaan, joka reuhtosi oven suussa pullo kädessä.
— Kyllä, kyllä, mennään ja juodaan oikein. Onpa täällä rahaa — hän helisti kukkaroaan seinään, -mitä, anna minun olla, mitä sinä minusta tahdot, du bist ein so verdammter dummer Teufel!… Pulloko? No, ota, ja mennään toista ostamaan ja kun rahat loppuu niin tuodaan takki panttiherroille! Ha ha ha! Sepä hauskaa!
— Voi tuota raukkaa, päivitteli muori, täällä ei ole milloinkaan ennen ollut tuonlaista elämätä, mutta eihän herrat sille mitään voi. Ei se ole heidän syynsä! Tuommoiset puolilankaiset herrat tulevat tänne meluamaan, mutta ei sille herra kasööri mitään voi! Hän nyökytti lohduttavasti kasöörille. Ei pidä olla tietävinäänkään! Mitä noista tuommoisista on väliä — hän lisäsi nähdessään Fannyn silmät kyyneleissä — ei ole mikään häpeä olla köyhä; kyllä täällä käy paljon herrasväkeäkin.