— Kyllä on helmoja, vaikk'ei ole hihoin räkännyt, tuumailivat vaimot kirkkomäellä, ihaillessaan Anna Liisan uusia, santelipohja, viheriärantuisia vaatteita. Kyllä hän pistikin silmään uudessa puvussaan. Hame oli hyvin, hyvin laaja, vaan hihat kapeat. Hänellä oli tykkilakki, niinkuin muillakin, ja avosuu kengät ja valkoset sormikkaat. Ja vaikka hän herättikin niin suurta huomiota, ei hän kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen. — Lukkarin Lassin täytyi lähteä Savon puoleen riitelemään vaarivainajan perintöosuutta. Kenties hän ei sieltä palaakkaan! Kyllä hän tosin oli luvannut tulla, sitte kun riita oli voitettu, vaan se voi kestää niin kauvan, ja eipä niihin miehiin taida olla aina luottamistakaan. — — Ja Lassi oli lähtenyt Kömiläisten kolmilaidassa. — — Anna Liisa istui aittansa kynnyksellä hiljaa soittaen kannelta, mikä oli hänen polvillaan. Mielensä oli raskaampi kuin koskaan ennen ja surulliset ajatukset puhkesivat surullisiksi sanoiksi ja viereilivät huulilta ja yhtyivät kanteleen vienoon valitukseen.
Hän ei luullut kenenkään kuulevan, sillä rengit nukkuivat loitompana nurmikolla ja toiset tytöt olivat menneet uimaan. Vaan Laura neiti oli jo hetken kuunnellut nojautuen huoneen seinään. Hänenkin silmissään välähteli kyyneleitä ja pää riippui surumielisesti kallella. Vaan kyynel ei päässyt putoamaan. Laura pyyhkäsi sen pois hiipiessään aitan ovelle.
— Elä soita noin surullisia, Anna Liisa, vaikka Lassi läksi, niin kyllä hän palajaa pian. Soita nyt jotakin oikein iloista.
— Kyllä, jos Laura tahtoo:
"Likat ne makaa aitassansa villavaipan alla, pojat pitkin pihoja ja tallin lattialla.
Ja mikäs on likkana ollessa kun on vielä nuori, yksi poika jos jättääpi niin uuden edes tuopi!"
— Ei, ei se ole hyvä laulu. Jos kulta oli jättänyt täytyy uskollisesti odottaa hänen takaisin tuloaan — sanoi Laura.
— Entäs, jos ei tulisikaan?
— Niin täytyy kumminkin odottaa. Jos oisit uskoton ja menisit toiselle ja se oikea sitte palajaisi ja soimaisi sinua. — Kuule etkös silloin olisi onneton, onnetonta onnettomampi?
— Kaiketi. Vaan jos ei tulisikaan. Siinä me sitte olisimme vanhoina piikoina.