— Etkö tiedä ketä pääskynen syyttää?
— En.
— Se laulaa: Ihmiset sanovat että minä olen varastanut neitsyt Maarian saksit ja silkkikerän, vaan itse sen Kristus tietää… Niin se laulaa. — — Onkohan siinä puheessa perää että Vertti herra on ruvennut ryyppimään siellä Helsingissä ja siksi ei tullut kesäksikään kotiin.
— Ei siinä jutussa taida liikoja olla. Laura on välistä niin surumielinen, vallankin kun ei kirjeitä kuulu. — — Mutta nyt täytyy lähteä. Hyvästi vaan, ja Jumala jääköön vanhimmaksi vieraaksesi!
Ja Anna Liisa jäi yksin ja itsekseen hän hyräili pyttyjä kuoriessaan:
"Ei saa olla surullinen, iloinen olla pitää, jos ei olisi hyvä olla, niin kehumalla lisää."
* * * * *
Eliina tuli emännäksi Ritoniemeen, eikä aikaakaan, niin naapuritalossa vietettiin Anna Liisan häitä. Hän oli aikansa odottanut, vaan kun Lassi ei Savosta saapunut, eikä mitään tietoja tullut, niin hän meni siihen taloon miniäksi. Häähuone oli koristeltu mitä komeimmasti. Peräseinä, pitkän pöydän takana, oli peitetty lakanoilla ja silkkihuivilla. Morsiuspari oli vihitty huivin alla, jota kannatti kahdeksan paria. Ateria oli kestänyt monta tuntia, virsiä veisattu, otrakahvia juotu, katrillit ja polskat tanssittu ja monta, monta ryyppyä ryypätty. Ulkona oli kirkas kesäilta, mutta tuvassa alkoi hämärtää, sillä ihmisiä istui ikkunoilla ja ikkunoiden edessä. Ja yhä tulvaili kuokkaria tupaan. Rupesivatpa siinä viisauksiaan virittelemään. Eräs emäntä kaatoi poroa kahvipannuun, vaan se huomattiin ja hänet kutsuttiin ensimäiseksi juomaan sotkemaansa kahvia ja sitte he häpesivät ja käyttäytyivät kauniisti. Viulut soivat, ryyppyjä ryyppäeltiin, tupakan savu nousi kattoon ja ilo oli ylimmillään. Morsiustytöt valkosissa vaatteissaan leijailivat kuin perhoset yössä ja morsiamen suuri ruunu välkähteli hänen valssissa pyörähdellessään. — — Pitkä mies mustissa verkavaatteissa tuli tupaan. Hän seisoi kynnyksellä tähystellen ympärilleen. Häntä ei hämärässä kohta huomattu, eikä tunnettu, ennenkuin tunkeusi morsiamen luo, jota sieppasi vyötäisiltä kiinni ja sanoi:
— Saako matkustavainen morsianta tanssittaa!
Ja hän piti korkealla morsiamen kättä, jotta jokainen näkisi hänen tanssittavan paperiruplilla. Vaan morsian oli kuolon kalpea, ja suusta suuhun kävi kuiske: