Silloin kun Antti meni vihille, oli pappina joku väliajan saarnaaja. Kun pappi kysyi Antilta, otatko tämän aviovaimoksesi, ei Antti virkkanut mitään, naurusuin seisoi vaan ja kieli huulien välistä näkyä lipatti. Kun Antti ei papin toiseen eikä kolmanteenkaan kysymykseen vastannut, pisti pappi kirjansa kiini, arvellen että se hänestä nähden saapi olla semmoisenaan. Silloin puhemies ja morsian häpeästä punastuivat ja pelkäsivät että ei nyt tainnut tulla tolkkua. Vielä kerran kysyy pappi Antilta, jolloin kuuluu myöntävä "niin". Ja siitä pappi sitten taivutteli lauseita ja sovitteli vihkimäkaavaan, joten ikuinen solmu tuli.
Vanha seppä Esko Härkönen Sepän talon Härkösten sukua Hiisijärveltä kun leskimiehenä ollessaan kuuli että Katerman Immolassa olisi vihanta leski, komia ja muutoinkin tykättävä ihminen, lähti aivan asian aikain katsomaan. Vanha seppä toivoi kuitenkin että hän, ennenkuin leski tiesi hänestä mitään, saisi noin salaisesti päälle silmillään vilkaista, jotta miltä tuo ihminen arkieleessä ja aivan kesyttämättömänä näyttää. Hän meni Immolaan talonväen nukkuessa yöllä ja köllistyi pirtin penkille maata. Leski näet aamulla tuli toisista huoneista pirttiin, eikä tiennyt, että siellä on katsomamies. Tuskinpa vanha seppä uskalti tänä yönä ottaa sikiunta, kun odotti kohta näkevänsä sen komian lesken jota toivoi vaimoksensa. Aamulla avautuu ovi ja eräs nainen tulee sisään. Odottavan silmät pyöristyvät, mutta päätöskin on heti valmis: "Jos vaan tämä on se puhuttu leski, niin ei tule kauppoja." Ovi avautuu toisen kerran ja keski-iän nainen istuu sisään. Vieras katsoo tätäkin ja päättää mielessään näin: "Jos vaan tämä on nyt se puhuttu leski, niin se on otettava." Hän otti ja sai myös. Kuulutuksille panemiselle ja vihille menemiselle eivät lesket kuitenkaan pitäneet kiirettä. Kokonaista neljä vuotta asuivat yhdessä kuten aviopuolisot ainakin, ennenkuin tekivät sen lailliseksi pappilassa. Tämä monen mielestä meni jo liian joutavaksi ja sanoivat itselleenkin miten synnillistä on olla noin mustilaisten lailla. Immos-leski oli tähän vastannut: "Jumala ei meille tästä lue syntiä, sillä hän itse on jo liittomme taivaassa vahvistanut, joten pappilassa käynti on vaan tavan vuoksi."
Nämä lesket yhteen mentyään elivät monta vuosikymmentä, vanhuusvuosinaan köyhänä ja kerjäten.
VANHAN VIRSIKIRJAN KÄYTTÄMISTÄ.
Kauvan senjälkeen kun tuli pakolliseksi käyttää uutta virsikirjaa kirkkoveisuussa, oltiin sitä mieltä, että vanhaa virsikirjaa yksinkertainenkin olisi paremmin ymmärtänyt ja sen lisäksi pidettiin uutta ajatustavaltaan peräti kevyenä.
Senpä vuoksi juuri teen muutamia näytteitä miten ennen vanhat vanhaa virsikirjaa ymmärtivät.
Eräältä vanhalta eukolta kun mies kuoli, pesi tämän ensin, pani kelkkaan ja vetäessään riiheen mainitsi virsikirjan sanoja: "Tulet perässäni juuri pikemmin kuin luulet". Eli suorasanaisesti näin: Kun kerran olet kuollut, vedän minä sinut riiheen eikä sinun auta ensinkään vastustella.
Kerran ukkeli kantoi selässään saunaan lapsivuoteessa olevaa eukkoaan ja virsikirjasta mainitsi asiantilaan kuuluvan kappaleen: "Ristiäni minä myös kannan kyllä ylön mielisest." Ukkelin ajatus tietysti oli tämä: Paljon suina ja ristiä tuopi vaimo miehelle, mutta täytyy se tässä tilassa kuitenkin ottaa selkäänsä ja kantaa saunaan.
Useamman kuin yhden kerran veisasi eräs ukkeli virren värsyn erästä kohtaa väännellen: "Rekses luotti vaimonsa päälle, ei se hyväksi tullut hälle".
Silloin kuin joku naimiskauppa oli syntymässä ja se jollekin oli vastenmielinen, etsi hän lohdutusta virrestä: "Moni aviokäskyy laittaa kuin on juuri häjy tapa. Pahahenki heitä siihen taitaa". Tarkoitus oli antaa virren puhua naimiskauppaa vastaan näin: Moni se kyllä naimisiin hommaapi, joka on niin kelvoton ja paha tapa, senvuoksi että pahahenki heitä siihen yllyttää..