Jos taas joku oli sairastunut hyvin äkkiä, otettiin osaa suruun lukemalla virrestä: "Tänäpänä terve, huomenna kirves." Ja kun se siihen jäi, tuli siitä se ajatus, että se ihminen eilen oli vielä terve, mutta tänäpäivänä se on muuttunut kirveeksi.
Kerran kuulin miehen veisaavan aivan tosissaan näin: "Synnissäs olen siinnyt."
Oli taas eräs emäntä, joka luuli naapurien kantavan hänelle ikuista kaunaa. Silläpä hänen lempivirtensä olikin: "Älvös sinä pahakses sitä panko, Jos maailmas’ on pahoi paljon." Sitä emäntä usein mielihyvällä veisasi ja tunsi lohdutusta siitä että sai virren kirjoittajan kanssa osoittaa maailman suurta pahuutta.
ILMOJEN ENNUSTAJA.
Hyrynsalmen ja Ristijärven välisellä Karpinvaaran rinteellä asui saunassaan pieni mustaverinen mies. Paavo Kemppainen, yleisemmin nimitetty Ressa-Paavoksi. Kaiketi ennen nuorempana oli asunut Ressa-nimisessä talossa.
Tämä Ressa-Paavo oli erikoisalakseen ottanut ilmain ennustamisen eteenpäin, pitäen tätä jonkunlaisena ammattina. Selittipä vielä senkin mistä hän nuo tiedot aina saapi. Mikkelin aikaan seesöinä sanoi saavansa merkit tähdistä taivaalta, joista sitten osaa tarkalleen sanoa mihin aikaan keväällä tulee kesä, mihin aikaan sattuu vesisateita, onko hallaöitä ja mihin aikaan kesästä.
Kevättalvella kierteli Paavo tavallisesti kyliä ja oli valmis haluaville kahdenkesken kesänvaiheista ennustamaan. Palkkiokaan ei erittäisen suuri ollut. Kymmenen penniä ennustukselta oli tavallinen taksa, vaan jos ennustaja tinki viiteen penniin, niin ennusti Paavo silläkin. Kun Paavo oli köyhä mies, annettiin hänelle sitäpaitsi aina ruokaa ilmaiseksi.
Mitään suurempaa merkitystä ei Paavon ennustuksille yleensä annettu. Eipä liioin liene tullut muistiin merkityksi miten ne ylipäätään pitivät kutinan. Kuitenkin oltiin taipuvaisia uskomaan että Paavo saunansa katolla Mikkelin aikaisina seesöinä uskollisesti kököttää ja lukee tähdistä salaisia merkkejä.
Olipa Paavo jo merkille pannut senkin, että herrat ennustuksista ovat, aina auliimpia maksamaan. Niinpä usein suurella kunnioituksella puhui Hyrynsalmen lukkari Eeli Juntusesta, että se aina antoi runsaalla kädellä ja käski joka vuosi käydä ennustamassa.
Ristijärven rovasti Lönnrot sitävastoin oli Hyrynsalmen lukkarin vastakohta, kun ei ollut antanut ennustaa, vaikka sen olisi tehnyt hyvästä tahdostaan. Kieltänyt oli. Apua kyllä oli antanut ja oikein runsaalla mitalla.