Paavolle jäi lapsia tyttö ja poika, isän kaima. Näissä kumpaisessakaan oi ollut isän mahtia, ennustajan vikaa. Eikö liene isä opettanut tai eikö opetus liene pystynyt. Summa on vaan se, että Paavo ennustusmahtinsa vei maanrakohon.
TAIKUUTTA.
Ei Ristijärvi tästäkään halveksitusta piirteestä ole osattomaksi jäänyt, joskaan ennätystä tällä alalla ei ole korkeinta saavutettu.
Puhutaanhan vanhan Eskolaisen käyneen Lapissa vartavasten noidantemppuja oppimassa. Siellä Lapissa sitten oli Eskolainen hohoillut näin: "Huomenna olisi kekri kotona ja minä polonen olen täällä." Silloin oli Lapin tietäjä luvannut Eskolaisen toimittaa kotiinsa kekriksi, jos hipaisi mustan härän navettansa peräparresta palkaksi. Ja Eskolainen oli luvannut. Seuraus oli että Eskolan ukkeli seuraavana aamuna löysi itsensä oman pirttinsä penkiltä köllöttämästä. Kun sitten mentiin navettaan, oli härkäkin periparresta kadonnut. Pää oli vaan kytkyeen jäänyt. Näin kertoo tarina.
Sitten myöhemmin näytteli Eskolan ukkeli Lapista saamiaan noidan temppuja siten että venäläisvihollisten tultua taloon ryöstölle oli piiloutunut eri paikkaan kuin vihollisista oli näyttänyt.
Kerrotaanpa Eskolaisen kerran helluntain juhlana toisten kirkossa käyntiaikana tehneen suolle pitkän piustan kurjan siltaa näkymättömien voimien avulla. Kirveitä kyllä oli useampia pitänyt olla mukana.
Tämä Eskolainen oli samaa Kemppaissukua kuin toisessa kappaleessa mainittu Heikki "Norppanen".
Anni Mikkosta Pyhännältä, joka kuoli kunnan vaivashoitolaisena 1890-luvulla, pidettiin yleensä velhona. Hän kuollessaan täytti viimeistä kymmentä sadasta, oli kolme eri kertaa naimisissa, viimeisen kerran Pekka Väisäsen kanssa Multiniemellä ja oli vielä pitkät ajat ennen kuolemaansa leskenä. Viimeisen miehensä poika Joopi Väisänen oli äitipuolelleen Anni Mikkoselle antanut lisänimen "Kosero", joka häntä seurasi aina hautaan asti.
Anni Mikkonen oli vartaloltaan iso ihminen, luonteeltaan hyvänsuopa, muutoin tarmokas ja päättäväinen persoona. Muut tekivät mitä uskalsivat, Anni Mikkonen teki mitä tahtoi. Osasi loitsut ulkoa tulen ja veden lumoamiseksi. Hänen neuvoaan aikoinaan paljon kysyttiin, jos otaksuttiin oltavan naapurin kiroissa. Anni Mikkosen apu taisi olla etupäässä loitsuissa, siis sanan voimassa.
Niin ei ollut Lummenlammin Liisa Reetalla. Hän oli Perttu Romppaisen emäntä sieltä. Hänen neuvojaan ja ohjeitaan paljon kysyttiin. Monella oli asiaa siihen aikaan Lummenlammille. Silloin ei kukaan osannut ajatella että Liisa Reetan lääkitsemisestä laki voisi rangaista. Olihan tavallinen lääkäri vaan Kajaanissa ja silloisista lääkäreistä valiteltiin että milloin olivat sokeita, milloin taas kykenemättömiä mitään apua antamaan.