HEIKKI NORPPANEN.
Kemppainen hän kirkonkirjojen mukaan oli, vieläpä Pyhännän Eskolan ikivanhaa sukua. Oulumatkallaan kerran sitten oli itse itsensä nimittänyt Norppaseksi ja sai sitä nimeä sitten kantaa kuolemaansa asti.
Tähän Norppas-nimeen liittyy äärettömän paljon monenvärisiä juttuja, joiden päähenkilönä Norppanen on ollut. Oulumatkoilla teki Norppanen suurimmat kepposensa. Siellä kun oltiin tuntemattomien ihmisten parissa. Näitä Norppasen lystikkäitä tekoja on pitkä sarja, muisteltu ihmeenä monessa pitäjässä. Mainitsen tässä muutamia niistä.
Heikki Norppanen oli ahkera tervansoutaja Ouluun. Tältä tervansoutumatkalta on kerrottu yhtä ja toista merkillistä. Kerrankin kun vietettiin sunnuntaita Vakliini-nimisessä porvarissa, päätettiin keittää useamman venekunnan kosken yhteinen ryynipuuro. Norppanen mielihyvällä lupasi toimittaa tämän tehtävän sillä aikaa kun toiset käyvät kirkossa. Lieneekö se nyt puuro ennen toisten kirkosta tuloa joutunut syötäväksi vai ei, mutta Norppanen rohkeuttaan näyttääkseen menee kaikissa tapauksissa papin parhaaltaan saarnatessa kirkon sisäpuolelle, sanoen kuuluvalla äänellä: "Vakliinin nuijamiehet kaikki puurolle."
Sanottiinpa kerran kadulla kuvernööriä vastaan sattuessa Norppasen ottaneen käteensä kuvernöörin takin helman ja lonkkaansa kohauttaen siihen karauttaneen, sanoen: "Isä ennen pelotteli että et ikipäivinä saa verkaan päästää, vaan nyt minä sain." Tästä rumasta teosta joutui Norppanen kiini, mutta toisten tervamiesten todistuksella, että tämä mies ei ole täysiälyinen, päästettiin vapaaksi.
Eräästä toisesta pahanteosta kiini tavoteltaessa juoksi Norppanen muutaman tuntemansa keittiöpalvelijan luo ja piilotti itsensä vaatekaappiin. Takaa-ajaja tulee heti perässä ja kysyy palvelijalta, onko täällä näkynyt Norppasta. Palvelija omasta puolestaan olisi vastannut kieltävästi, mutta Norppasen seikkailijaluonne ei anna olla piilossa. Hän itse avaa kaapin oven ja etsijälle ilmoittaa: "Täällä minä olen."
Koko Oulu- ja Muhosjokivarsilla asuville taloille oli Norppanen siihen aikaan tunnettu. Kepposet useinkaan eivät jääneet pieneksi pilanteoksi, vaan päinvastoin ilmeiseksi pahanteoksi, joista Norppanen toisinaan pääsi livistämällä, mutta joita joskus sai sovittaa rahallakin.
Niinpä sanotaan kerran Norppasen repineen verkkoja uhmaten: "Hirii — riksi ja syli!" Tämä lysti oli tullut kalliiksi.
Kerran oli Norppanen vierittänyt joen rannalla muuripadan jokeen, nostanut sisään vasikan ja pannut solumaan virran mukana koskelle. Alaalta tulevilta tervamiehiltä oli sitten viisastellen kysynyt, ovatko he nähneet itselaskevata matkamiestä.
Kaiketi paljon pahaa Norppanen kerrankin oli paluumatkallaan tehnyt, kun kruunun palvelija oli takaa-ajanut ja Muhosperässä saavuttanut Norppasen matkueen. Norppanen tällöinkin pahaa aavistaen oli kätkeytynyt veneeseen purjeen alle, säkkien lomaan. Kruunun palvelija ei voinut esittää nimeä kuka pahantekijä on, vaan Norppasen ulkomuodon kyllä. Ja kun tällaista matkueessa ei näkynyt, alkoi epäillä oliko mies veneeseen piilottautunut. Silläpä juuri kysyy muutaman veneen sisällystä, jota epäili että mitä siinä on. Toiset vastasivat rohkeina että siinä on säkki siemenrukiita. Toinen vielä lisää: "Onkin hyviä siemenrukiita. Poskimäkeen näillä siemenillä on ennen jo kylvetty ja hyvästi ovat itäneet." — Tätä puhetta ei Norppanen jaksanut, kuulla, sillä Norppaselle oli Poskimäen tyttö tehnyt jalkalapsen. Norppanen nousee ylös veneen pohjalta ja sanoo että jos tämä matkue on tehnyt pahaa, niin kyllä miehet nimellään vastaavat tekonsa, joten kirjoitettakoon muistiin kaikki nämä miehet. Pahantekijän etsijä tähän suostui. "Mikä on sinun nimesi?" "Minä olen Heikki Norppanen." Toiset kyllä tiesivät että Heikki Kemppainen se on, vaan eivät oikaisseet. "Entäpä nämä toiset?" Moni toisista olisi nyt ilmoittanut oikean nimensä, vaan Norppanen ehätti väliin: "Näin tärkeässä asiassa ei saa valehdella, vaan on ilmoitettava oikea nimi." Ja jokaiselle toverilleen keksi Norppanen samassa väärän nimen, jotka kirjoitettiin muistiin. Tämän jälkeen saivat matkamiehet mennä. — Sanotaan Hyrynsalmen nimismiehelle sitten tulleen nimiluettelon näistä epäiltävistä henkilöistä, mutta Ristijärvellä ei nimiä tunnettu. Asia raukesi siihen.