Seuraavana sunnuntaina iltapäivällä olivat kaikki Katiskonkylän valttimiehet tapansa mukaan taas kokoutuneet Katiskon Riston avaraan pirttiin juttelemaan tapauksista viikon varrella ja tällä tavalla aikaansa kuluttamaan. Pehkosen Tuomas jutteli ensin kaupunkitapauksista viime käyntikerralla. Kertoi muun muassa aivan varsin ilkeyksissään suututtaneensa siellä yhden kauppaneidin, tinkaamalla kahvikilopuoliskon hintaa, vaan kun ei sekään auttanut, haukkuneensa lopuksi jotenkin hävyttömästi ja menneensä sitten ostamaan toisesta kaupasta. Huonekuntainen Perttu Liepponen esitteli heti sen jälkeen erästä yhteistoimintaa: yhteistä kieltäytymistä rahdinvedosta kauppiaille, jos vaan eivät suostu nostamaan rahtipalkkaa yhdellä pennillä jokaiselta kg:lta, joten siitä ajanpitkään keräytyisi meille rahdinvedättäjille melkoinen summa.
Sillanpään Jussi huomautti, ettei se toimenpide hulluinta olisi, jos vaan se yksistään rahtimiesten vallassa olisi, vaan luuli että kauppamiehillä on kyllä valta puolellaan, valta tilata rahtimiehet muualta, hankkia rautatie tahi muu ilmapallo, jolloin tämän kylän asukkaat jäisivät aivan tyhjäntoimittajiksi, nälkään nääntymään, ja arveli sen vuoksi olevan edullista pysyä liikemiehille uskollisina ilman noita liikoja vaatimuksia, ottaen vastaan sen niitä he mielihyvällä antavat.
Mutta talon toisen pirtin isäntä Katiskon Hermanni tiesi kaikista kummallisimman seikan. Tiesi että Risulan Ville ensi viikon perjantaina tulee pyytämään kylän jokahisen talon miestä hevosineen talkoossa muuttamaan taloansa Nevasuon saarelle ja että juuri tätä hanketta valmistaakseen on Ville viime viikolla kaupungissa kulkenut. Tiesi kertoa että juuri eilen oli agronoomi Villen vaatimuksesta käynyt Nevasuota syynäämässä ja kuulemma on Villen aikomuksen Nevasuon saarelle hyväksynyt. Tämä isännän kertoma uutinen, se se lie herättänyt jokahisen talossa olevan korvan kuulemaan sitä ääntä, joka pirtissä syntyi. He tekivät nyt tästä Villen taloushommasta laskelmia ja päätöksiä monella eri tavalla, kunnes paikalla sattunut kylän kuppari avasi leveän suunsa ja kertoi mitä hän juuri viime yön aikana Risulassa oli nähnyt ja kuullut. Siellä oli emäntä ollut varsin pahalla tuulella. Oli aivan lakkaamatta haukkunut isäntää siitä suolle muuttohommasta, oli sanonut jäsentaudin jo ennestään tarpeeksi suuria pahkoja tehneen nilkkoihin ja käsivarsiin, joten, jos nyt vietäisiin suolle kylmää vettä kahlaamaan, jäytäisi tauti koko ruumiin päästä päähän pilalle. »Ja entäs lapset?» oli emäntä sanonut. Jokaisessa niissä jo entuudestaan on elttataudin oireet. Niihin nyt jos oikea suoeltta tulisi, olisi kait riittämään asti mieliharmia.
Kuppari kertoi isännän illalla narrailleen vain emäntää ja käskeneen kupata leuvan nenään että senkään ajan malttaisi vaiti olla ja lähtisi paha veri pois. Mutta eipäs onnistunut! Emäntä oli saunassakin isäntää haukkua napsutellut ja leuvan nenään kupparin imemä sarvi oli emännän pauhatessa pudonnut aina pois, vaikka kuppari sanoi moneen kertaan varottaneensa olemaan edes hetken ääneti, että veri ennättäisi sarveen keräytyä. Tämä kupparin kertomus antoi yhä vaan lisää vauhtia jo ennestään hyvään alkuun päässeelle ilveilylle, johon talon veitikkamainen poika lisäsi vielä sen seikan, että Risulan Villestä perheineen kuulemma tulee eräs uusi laji suoruippia, joita ei vielä ole yliopiston lintukokoelmassa. Mutta pojan isä tarttui pojan tukkaan molemmin käsin kiini sanoen: »Vai sinä poika nostattelet semmoista juorua, josta uusi rikoslaki varmaan voisi rangaista». Risto pysyi koko ajan totisena ja lopussa vasta sanoi: »Leikkinä te kyllä Villen homman pidätte ja olkoon se vaikka sitä, kuitenkin minä olen ensimäinen Villen jälestä suolle muuttaja ja luulenpa vähän että minun yllytyksestäni Villekin on puuhaan jo ruvennut». Tämä Riston puhe vakautti miesten mielet entiselleen ja heti oltiin taas kiini rahdinveto-tarinassa, jonka nyt oli alkuun pannut Männikön Tahvo.
Seuraavan viikon perjantaina oli suuri liike Risulan ja Nevasuon välillä. Nyt näet oli Villen talkoopäivä talon muuttamisessa, johon kutsun mukaan oli saapunut kaksikymmentäviisi hevosta ja viidettäkymmentä miestä. Muuttomatkaa oli vaan kolme vanhaa paaluväliä, siksi joutui työ niin että muutettiin koko talo yhtenä päivänä, paitsi riihikartanoa, joka jäi vielä vanhalle paikalle.
Lukemattomia vuosia on Ville jo asunut uudella paikallaan Nevasuon saarella, herättäen eloon luonnon kahlehtimia Nevasuon rikkauksia. Siinä työssä Ville ei olekaan pettynyt. Toiset talot kun eivät uskaltaneet heti seurata Villen esimerkkiä, jolloin heillä olisi ollut vielä vähän jälellä taloudellisia voimia, kävi se myöhemmin heille mahdottomaksi, sillä he olivat kaikki sortuneet aina kurjimpaan köyhyyteen. Ainoa taattu elinkeino, joka heillä vielä jälellä oli, johon olivat tottuneet, jolle kaiken elämänsä uhranneet ja voimansa ja aikansa kuluttaneet, oli rahdinveto ja tervankeitto niinkauvan kun metsä viimeiseen asti oli tarkattu. Mutta sitten oli jälellä enää vain rappeutunut talo, lama hevonen ja kädessä rikkinäiset kintaat.
Näin oli Risulan Villen suuremmoinen homma hyvästi onnistunut, samalla kun kylän toiset talolliset olivat epäuskossaan ja suuressa saamattomuudessaan luistaneet kurjuutta kohti.
Tervajoella.
Tervajoki, jota lähdemme nyt ylöspäin matkustamaan, laskee vetensä
Pyhännänjoen kautta emäjokeen Ristijärvellä.
Kun lähdemme Tervajokea nousemaan ylöspäin, ei olo alkumatkasta muuta niin huomattavaa kuin että joki nakkaa mutkan puoleen ja toiseen, ikään kuin se oikullisena salomaalaisten kulkureittinä varsin halusta tahtoisi muukalaisena sinua eksyttää. Sanottua vyyhteilyä saat matkustaa pitkälti. Se kuitenkaan ei sinua ikävystytä, mutta paremmin huvittaa nähdä molemminpuolin jokea miellyttävän näköiset niittyniemekkeet Ei kaukana joen vasemmalla sivustalla näkyy sakean metsän peittämänä Luolavaura-niminen maisema luolineen ja kallioineen. Vaaran pohjoispuolisella liepeellä on todellakin varsin kamalan näköisiä luolia ja komeroita, joissa ilvesten on huomattu asustavan ja pitävän pesiään. Joki ikäänkuin uteliaisuudesta on pistäytynyt tuon vaaran alla, sillä nyt se ottaa aivan eri suunnan. Vieläkin niitä kauniita niittyniemiä, kunnes vastaasi tulee koski, nimeltä Pitkäkoski, johon toistakymmentä vuotta sitten raivattiin valtion kustannuksella kulkuväylä, jolla on suuri merkitys tämän perukkakunnan elintarpeiden hankkimiselle kesäpuolella vuotta.