Nyt olemme siis vieläkin Tervajärven rannalla ja kentiesi haluamme pistäytyä taloon. Ehkäpä kävelemmekin nyt kylän takimaiseen taloon, Viitavaaran kruununtorppaan. Sinne pääsemme noin 3:men km matkalla. Sinä aavistat menevämme nyt taloon, jossa silmiinpistävä epäjärjestys ja lika kuuluvat tavallisuuteen, mutta se käypi nyt aivan päinvastoin. Jos kiertelet koko torpan ympäriinsä, et löydäkään muuta kuin järjestystä. Samoin huoneiden sisältä. Kahvi, jota kuparin kirkkaasta ja puhtaasta pannusta saat, maistuu luonnollisen hyvältä. Samoin muukin ruoka. Sinua nyt jo kovasti väsyttää, vaan mieluummin haluat kohteliaan ja leikkiäkin suvaitsevan isännän ja emännän kanssa tarinoida elämän ja tapausten eri aloilta, kunnes viimein uupuneena rupeat vetelemään synkimmän sydänmaan rauhallista unta.
Ruotipoika.
Martinmäen isäntä oli emäntäänsä jo monta monituista kertaa varottanut siitä että talossa piti olla aina huonoa sekaleipää kerjäläisten varalta ja varsinkin ruotipojalle, joka aina talossa oli. Mutta nyt oli emäntä vastoin tavallisuutta ollut huoleton, kun oli sekajauhojen ja ruotipojan leivän antanut loppua viimeiseen kannikkaan asti, isännälle siitä ilmoittamatta.
Oli maanantai-aamu heinäntekoajan alussa, kun työväki puuhaili niitylle lähtöä. Ruotipojan myöskin olisi pitänyt lähteä mukaan, vaan nyt se ei käynyt laatuun sentähden että ruotipojan oma sekaleipä oli loppunut ja tavallista työväen leipää ei sopinut ruotipojalle antaa juuri sen vuoksi, että hän ei kuitenkaan piisannut työnteossa renki Aapelille.
Kelpo nuhdesaarnan sanottuaan emännälle ja työväen niitylle laitettuaan, meni isäntä ruotipojan kanssa aittaan. Aitan nurkkahinkalon pohjalla oli vielä vähän hallavuoden aikuisia ohrankahuja. Niitä pyyhiskeli isäntä sieltä säkkiin ja käski sitten ruotipojan mennä myllyyn jauhattamaan. Niistä emännän pitäisi sitten tehdä ruotipojalle leipää.
Viimeisen sekaleipäkannikan saatuaan evääksi lähti poika kahusäkki selässä myllyyn, johon oli kolmen kilometrin matka.
Isäntä itse aikoi niitylle lähteä vasta tiistaiaamuna, jolloin ruotipoika myöskin jo joutuisi. Tämän maanantaipäivän ajatteli hän uhrata talon järjestämiseen, varsinkin naistehtäväin puolella. Keskellä parasta touhua, päivän helteessä, johtui isännän mieleen myöskin myllymies. »Sitten sen välttää», sanoi isäntä, »jos siellä myllyssä käypi samoin kuin viime syksynäkin, jolloin pussi joutui myllyn navan ympärille ja puolet jyvistä oli vuotanut koskeen.»
Keskellä kaikkea kiirettä lähti isäntä juosten myllyyn ruotipojan jauhattamista katsomaan.
Sulku on vielä auki, myllystä kuuluu jyrinä ja poika jyvätuutin lauteilla selällään kellien laulaa:
»Mylläri itse päältä junttaa.»