Keksintöä ei hän saattanut salata Jussilla ja sen vuoksi alkoi:
— No, voi sen peijakas, tuota savun paksuutta, mikä tuosta nousee. Jos tuo savu olisi kaikki rahakalua, jos se kaupaksi kävisi ja sen kiini saisi, niin eipä sitten rahasta puutetta. Siinä mahtaisi olla jotakin ainetta, tärpättihappoa tahi kukapa tuon tiesi, jos siinä piilee hyvinkin kalliita aineita. Sitä tutkimaan tarvittaisiin joku kemisti, mutta huolivatkos ne sitä semmoista asiaa tutkia, josta meikäläinen talonpoika hyötyisi, vaurastuisi ja eläisi. Sen sijaan että tutkisivat tervasavuja, pakkasenpesiä ja hallan hautoja, tutkivat vaan hiiriä, sisiliskoja ja sammakoita, jotta mitä ainetta ne sisältävät, mistä ovat kokoonpannut ja rakennetut. Mene, ota selvä Luojan töistä ihmisviisaudella. Vaan kun tuo tervassavu meikäläisenkin tallukan nenään jo peninkulmien päähän tuoksahtaa niin rohdosmaiselle, niin ei meissä tarvitseisi olla kuin edes jokunen hyppy kemist'ismiä niin silloin me tietäisimme mihin tervasavu kelpaa.
Jussi oli koko ajan ihmeissään ja ääneti kuunnellut tuota Antin keksintöä tervasavun rahakaluksi muuttamisesta sekä samalla katsonut soikeilla tummilla silmillään, miten Antin leukaparta hiljaa sekä muutoin epäsäännöllisesti lepatti, kun puhui uusista keksinnöistä. Viimein kysyi hän Antilta:
— Mikä se on se komisti? Onko se sellainen kone, taikka elä – – –?
— Ihminen, ihminen. Se on semmoinen herrasmies, paljon herrempi kuin kauppias Pelkonen taikka vallesmanni.
— No aina se tuo etelän mies on viisaampi meitä Pohjanmaan tolloja.
Antti alkoi nyt Jussille tuumata, että eiköhän lähdetä ja kierretä tuo hauta. »Ja jos minä nousen tuonne haudan päälle, niin minä näytän sulle, Jussi, miten se Lontta-Lassi kierolla suin hautaa polki. Vaan katsoppas kuin tässä juurella on tuommoinen huokonen; tuosta se ensiksi tuli menee silmään ja silloin emme saa tervaa, emme kuivan kepin nenään, ja entäs tuossa, siinäpä on vielä isompi. Lyöhän, Jussi, turvetta huokoseen, niin minä äsäyttelen multaa. Aivan sillä lailla, niin! Polkasehan jalallasi niin sitten se pysyy —!»
— Enpä polkase. Johan minä nyt kenkäni poltan, paraat kenkäni, joita ei ole sen enempää pidelty kuin viitenä sunnuntaina käyty kirkossa.
— No siristä sitten ne rajasi jaloistasi pois, moinen kirkkomies.
— Vai niin että minä tässä nyt jalkani polttaisin; millä pakon!