ARVOISA HERRA,
Jouduin kovin hämilleni viime kirjeenne johdosta. Te olette aivan liian jalomielinen; en voi sietää, että vaarantaisitte kaikki tulevaisuudentoiveenne näin arvottoman olennon tähden. En voi ajatella tarjoustanne ilman yhtä suurta huolestusta kuin kiitollisuuttakin; sillä mikään muu kuin perikatoni välttäminen ei voisi saattaa minua ajattelemaan asemani muutosta. Ja siksi teidän, herra pastori, ei tulisi vastaanottaa niin tahdotonta suostumusta kuin omani olisi, jos äärimäisessä hädässäni myöntyisin perin jalomieliseen ehdotukseenne. Luotan kyllä täydellisesti teidän hyväntahtoisuuteenne minun auttamisessani; mutta, eritoten teidän tähtenne, en tällä hetkellä ajattele minulle tekemäänne kunniakasta tarjousta, enkä koskaankaan ilman vanhempieni suostumusta, joilla köyhyydestään huolimatta on tällaisessa tärkeässä kysymyksessä yhtä suuri oikeus vaatia minulta kuuliaisuutta ja velvollisuudentuntoa kuin jos olisivat kuinkakin rikkaita. Pyydän senvuoksi, hyvä herra, ettette odota minulta mitään muuta kuin ikuista kiitollisuutta, joka aina sitoo minut teidän hartaimmin kiintyneeksi palvelijaksenne.
TORSTAI, PERJANTAI, LAUVANTAI, VANKEUTENI 14, 15. JA 16. PÄIVÄ.
Rouva Jewkes on saanut kirjeen ja on paljoa kohteliaampi minulle ja herra Williamsillekin kuin hän tähän saakka yleensä on ollut. Ihmettelen että minä en ole saanut mitään kirjettä isännältäni vastaukseksi omaani. Kaiketikin esitin asian liian tiukasti, joten hän on vihoissaan. Emännöitsijän kohteliaisuus ei minua enemmin miellytä; sillä hän on hirveän ovela eikä vartioi minua rahtuakaan vähemmän. Viritin ansan saadakseni käsiini hänen ohjeensa, joita hän kantaa kureliivinsä povessa; mutta se ei ole vielä onnistunut.
Viime kirjeeni on saapunut turvallisesti herra Williamsille vanhan keinomme avulla, joten häntä ei epäillä. Hän on maininnut, että vaikken ole myöntynyt hänen suunnitelmaansa niin auliisti kuin hän toivoi, hänen uutteruutensa ei herpaudu, ja hän sanoo jättävänsä kaitselmuksen ja minun itseni haltuun menetellä hänen kanssaan niinkuin hän osoittaa ansaitsevansa. Hän on ilmoittanut minulle, että hän piakkoin lähettää teidän luoksenne erityisen sanansaattajan tuomaan kääröä; olen lisännyt siinä oleviin kyhäyksiin mitä senjälkeen on tapahtunut.
SUNNUNTAI.
Olen juuri tällä haavaa aivan ihmeissäni! Toivoakseni kaikki on hyvin, — mutta minulla on teille kerrottavana omituinen käänne. Herra Williams ja rouva Jewkes tulivat tänään luokseni, edellinen haltioituneena ja jälkimäinen omituisen liehahtelevana. "Kah, mamseli Pamela", sanoi hän, "minä ilmoitan sinulle iloisen uutisen! Iloisen uutisen! Sallikaa minun yksin puhua!" Sitte hän istahti ikäänkuin hengästyneenä, ähkyen ja puhkuen. "Kah, kaikki käy niinkuin ennustin!" sanoi hän: "tulee tosi naimiskaupasta sinun ja herra Williamsin kesken. Sitähän minä aina aattelinkin. Meidän isännällemme ei ole hyvyydessä vertaa! Kas vaan, kas vaan, häijy, epäluuloinen Pamela-neito… niin, rouva Williams — voinhan yhtä hyvin nimittää sinua siksi", haastoi tuo röyhkeä nainen. "Sinun tulisi langeta polvillesi ja anoa tuhannesti anteeksi, että olet häntä epäillyt."
Hän aikoi jatkaa; mutta minä sanoin: "Älkää kiduttako minua tällä tavoin, pyydän, rouva Jewkes. Antakaa minun tietää kaikki! Ah, herra Williams", huudahdin, "pitäkää varanne, pitäkää varanne!" — "Jälleen epäluuloinen!" sanoi taloudenhoitajatar. "Näyttäkäähän hänelle kirjeenne, herra Williams, ja minä näytän hänelle omani: sama henkilö ne toi."
Vapisin ajatellessani mitä tämä voisi tarkoittaa ja lausuin: "Olette niin yllättäneet minut, etten voi seistä, kuulla enkä lukea! Miksi tulitte tuolla tavoin hätäännyttämään näin heikkoa sielua?" Pastori sanoi tällöin rouva Jewkesille: "Annammeko kirjeemme neiti Pamelalle, jättäen hänet toipumaan hämmästyksestään?" — "No, kaikella muotoa", vastasi toinen; "eihän niissä muuta ole kuin säihkyvää kunniaa ja suosiota!" Ja niin he jättivät kirjeensä minulle ja poistuivat.
Sydämeni oli ihmetyksestä ihan ahdistuksissa, niin etten maltittomuudessanikaan voinut niitä heti lukea; mutta toivuttuani sitte huomasin niiden sisällön näin omituiseksi ja odottamattomaksi: