Jos kunniani asemesta olisi kysymyksessä henkeni, en haluaisi saattaa teitä tai ketään muutakaan pienimpäänkään hankaluuteen näin arvottoman tyttö-poloisen vuoksi. Mutta, oi herra pastori! minun sieluni on yhtä kallis kuin jonkun prinsessan sielu, vaikka olen asemaltani ja arvoltani halvinta orjaa alempi.
Pelasta siis viattomuuteni, laupias taivas, ja varjele sieluni tahrattomana! Onnellisena panen silloin alttiiksi arvottoman henkeni, nähdäkseni kaikkien vaivojeni ja kaiken levottomuuteni päättyvän.
Suokaa anteeksi kärsimättömyyteni: mutta aavisteleva sydämeni ennustaa kamalaa uhkaa! — Kaikki näyttää ympärilläni synkältä, ja tuon naisen läpitunkematon yrmeys ja äänettömyys, ilman mitään näennäistä syytä tapahtuneena päinvastaisen käyttäytymisen muutoksena, saavat minut pelkäämään pahinta. Nuhdelkaa minua, hyvä herra, jos luulette että olen väärässä; ja kuitenkin antakaa minulle neuvojanne, mitä on tehtävä; siitä on teille kiitollinen teidän suuresti ahdistettu palvelijanne.
PERJANTAI.
Olen saanut tämän puolittain tuiman vastauksen; mutta siihen oli suljettu mukaan teidän kirjeenne, rakas isä, joka on minulle suuremman arvoinen kuin mitkään maailman kirjeet voisivat olla.
HYVÄ NEITO,
Minusta sinä pelkäät aivan liikoja; rauhattomuutesi tuottaa minulle mielipahaa. Voit luottaa minuun ja uskoa että teen kaikkeni. Mutta minä en epäile Lontoon-matkaa enkä Johnin katumusta ja uskollisuutta. Olen juuri saanut ystävältäni Gainsboroughista tämän kirjeen, luullakseni kunnon isäsi lähettämän, minulle osoitetussa kuoressa, kuten olin pyytänyt. Toivottavasti se ei sisällä mitään lisäaihetta levottomuudellesi. Pyydän, rakkain neito, että karkoitat pelkosi ja odotat muutamia päiviä, nähdäksesi mikä vaikutus on rouva Jewkesin kirjeellä ja minun herra B:lle lähettämälläni kiittelyllä. Asioiden täytynee olla paremmin kuin luulet. Kaitselmus ei hylkää sellaista hurskautta ja viattomuutta; olkoon tämä ajatus sinun lohtunasi ja turvanasi: se on paras neuvo, minkä sinulle voi antaa sinun uskollisin ja nöyrin palvelijasi.
Isän kirje kuului näin:
RAKKAHIN TYTTÄRENI,
Rukouksemme ovat vihdoinkin tulleet kuulluiksi, ja riemumme on ylenpalttinen. Oi, mistä kärsimyksistä, mistä koettelemuksista oletkaan suoriutunut! Siunattu olkoon jumalallinen armo, joka on tehnyt sinut kykeneväksi vastustamaan niin monia kiusauksia! Emme vielä ole joutaneet lukemaan lävitse pitkiä selvityksiäsi kaikista noista vaikeuksista. Sanon pitkiä, koska ihmettelen, miten olet saanut aikaa ja tilaisuutta niiden kyhäämiseen. Muutoin ne kylläkin ovat joutohetkiemme ilona: luemme niitä yhä uudelleen ja uudelleen, niin kauvan kuin elämme, kiitollisuuden tuntein Jumalaa kohtaan, joka on antanut meille niin hyveellisen ja järkevän tyttären. Kuinka onnellinen onkaan osamme köyhyytemmekin keskellä! Oi, älköön kukaan koskaan katsoko lapsia itselleen taakaksi, koska köyhimmätkin olosuhteet voivat synnyttää niin paljon rikkautta sinunlaisessasi tytössä, Pamelamme! Pysy, rakas tyttäreni, järkähtämättä samalla ylevällä tiellä; silloin emme kadehdi isoisimpiakaan, vaan haastamme heitä esittämään sellaisen tyttären kuin meidän.