— Sinulla on melkoisesti älyä ja terävänäköisyyttä, paljoa enemmän kuin ikäisilläsi yleensä ja enemmän kuin olin luullut sinulla olleen tilaisuutta sielunkykyjesi kehittämiseen. Sinulla on avoin, suora ja ylevämielinen luonne; ja ulkonaisesti olet niin viehättävä, että minun silmissäni eivät muut naiset vedä sinulle vertoja.
— Kaikki nämä avut ovat saaneet minut kiintymään sinuun niin syvästi, että — kuten usein olen sanonut — en voi elää ilman sinua; ja tahdoin kaikesta sydämestäni jakaa omaisuuteni sinun kanssasi, saadakseni sinut itselleni omilla ehdoillani. Nämä sinä olet empimättä hyljännyt, tosin hyvinkin ujostelemattomin sanoin, mutta silti tavalla, joka saattaa minut sinua yhä enemmän ihailemaan. Sievä lepertelysi rouva Jewkesille viime sunnuntai-iltana kuvasti mitä luonnollisinta viattomuutta ja kaunista yksinkertaisuutta; se puolittain horjuttikin päättäväisyyteni ennen kuin lähestyin vuodettasi. Näen sinun varjelevan hyveellisyyttäsi niin tarkoin, että vaikka toivoinkin toista toteavani, en voi olla myöntämättä hurjan rakkauteni siitä yltyneen. Mutta mitä nyt sanoa edelleen, Pamela? Tahdon ottaa sinut, vaikka itse olet asianomainen, neuvonantajakseni tässä kysymyksessä, joskaan en kenties päätösvaltaiseksi tuomarikseni.
— Sinä tiedät, etten ole kovin hillitön hurjastelija: tähän asti en ole tehnyt itseäni syypääksi mihinkään aivan tavattomiin tai halpamaisiin tekoihin. Se että olen sinut täten vanginnut lienee pahimpia. Jos olisin kokonaan ollut intohimojani valtaan antautuneena, olisin jo ennen tätä päivää tyydyttänyt ne, osoittamatta sinua kohtaan sitä katumusta ja sääliä, joka on useankin kerran säästänyt sinut, ollessasi ehdottomasti vallassani; ja sinä olet yhtä koskematon neitsyt kuin olit tullessasi talooni.
— Mutta mitä voin tehdä? Ajattele asemani ylpeyttä. En voi sietää ajatusta avioliitosta edes vertaiseni tai itseäni ylhäisemmän henkilön kanssa. Olenkin evännyt useita senlaatuisia ehdotuksia. Kuinka sitten, kun otamme huomioon säätyeromme maailman silmissä, voisin ajatella ottaa sinut vaimokseni? Ja kuitenkin täytyy minun sinut saada; en voi kestää ajatusta, että joku muu mies syrjäyttäisi minut hellyydestäsi: jo pelko siitä on pakoittanut minut vihaamaan Williamsia ja kohtelemaan häntä luonteelleni arvottomalla tavalla.
— Ratkaise siis, Pamela, minun puolestani, nyt kun olen näin rehellisesti tunnustanut mitä sielussani liikkuu. Ja näen silmistäsi, punehtumisestasi ja suloisesta hämmennyksestä, jonka huomaan kuohuttavan poveasi, että sinunkin mielessäsi liikkuu jotakin tärkeätä ja merkityksellistä. Sano minulle yhtä avoimesti ja vilpittömästi, mitä minun tulisi mielestäsi tehdä ja mitä minun tahtoisit tekevän.
Minun on mahdoton sanoin ilmaista sieluni liikutuksia tämän odottamattoman tunnustuksen kuullessani, se kun oli niin perin erilaista kuin hänen aikaisempi käytöksensä. Hänen sävyssäänkin tuntui olevan jotakin niin jaloa ja vakavaa, että… voi minua! huomasin tarvitsevani kaiken vähäisen maltillisuuteni torjumaan iskua, jonka tämä kohtelu tähtäsi enimmin varjeltuihin ajatuksiini. Heittäydyin hänen jalkoihinsa, sillä minä vapisin niin että tuskin kykenin seisomaan.
"Oi, arvoisa herra", sanoin, "säästäkää palvelijatar-rukkanne hämmennystä! Säästäkää Pamela-parkaa!" — "Puhu, puhu", kehoitti hän, "ja sano minulle, mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä?" — "En voi sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä", vastasin minä; "pyydänhän vain, ettette saattaisi minua turmioon; ja jos pidätte minua hyveellisenä, jos pidätte minua vilpittömästi kunniallisena, päästäkää minut menemään köyhien vanhempaini luo. Lupaan teille, etten ikänä mene kihloihin teidän hyväksymättänne."
Yhä tiukkasi hän selvempää vastausta kysymykseensä, mitä hänen olisi mielestäni tehtävä. Ja minä sanoin: "Mitä tulee minun mielipiteeseeni siitä, mitä teidän pitäisi tehdä, täytyy minun kyllä sanoa että minusta teidän olisi otettava lukuun maailman arvostelu ja vältettävä kaikkea syntyperällenne ja asemallenne sopimatonta. Jos siis todella suotte Pamela-rukalle arvonantonne kunnian, niin lyhykäinen erilläänolon aika ja seurustelu sukupuoleni arvollisempien edustajien kanssa kyllä tehokkaasti auttaa teitä voittamaan asemallenne niin arvottoman mieltymyksen. Ja tämä, hyvä herra, on paras neuvo, minkä voin antaa."
"Ihastuttava olento, herttainen Pamela!" sanoi hän, sävyssään kiihkeä hartaus, joka ei ollut koskaan ennen vaikuttanut minuun niin miellyttävästi; "tämä ylevä puheenlaatu on kaiken muunkin käytöksesi mukaista. Mutta sano minulle vieläkin selkeämmin, mitä neuvoisit minun tekemään tässä tapauksessa?"
"Oi, arvoisa herra", vastasin, "älkää käyttäkö hyväksenne herkkäuskoisuuttani ja näitä heikkoja hetkiäni; mutta jos olisin maan ensimäinen vallasnainen, sensijaan että olen köyhä alhainen Pamela, niin tahtoisin, niin voisin sen teille sanoa. Mutta en voi lausua enempää…"