Oi, rakas isä ja äiti! Tiedän että huolestutte minun tähteni; sillä nyt minä itsekin olen huolissani. Ja nyt alan pelokkaasti aavistella tietäväni liiankin hyvin syyn, mikseivät hänen minulle tuottamansa kovat koettelemukset ja synkkä pelkoni sallineet minun häntä vihata.
Mutta olkaa yhä vakuutetut siitä, että Jumalan armosta en tee mitään Pamelallenne arvotonta; ja jos havaitsen, että hän vielä kehtaa minut pettää ja että tämän käytöksen tarkoituksena on vain enemmän huikaista minua, niin minusta ei mikään tässä maailmassa ole niin halpamaista ja inhoittavaa, eikä mikään niin armottoman kavalaa kuin tuon miehen sydän.
Hän sanoi jalomielisesti: "Säästän hämminkiäsi, Pamela. Mutta toivon voivani vakuuttaa itselleni, että sinä voit rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta miestä ja ettei kellään maailmassa ole ollut mitään osaa hellyydessäsi: sillä minä olen kovin arka rakastamastani; ja jos luulisin sielussasi olevan mitään salaista, vielä toivomukseksi kypsymätöntä tunteen aihelmaa ketä tahansa muuta miestä kohtaan, en soisi itselleni anteeksi, että pysyn rakkaudessani sinuun, enkä sinulle, jollet sitä minulle avomielisesti ilmoittaisi."
Koska yhä jäin polvilleni lammen ruohopyörtänölle, niin hän istahti viereeni nurmelle ja otti minut syliinsä: "Miksi Pamelani epäröi?" sanoi hän. "Etkö voi minulle vastata ihan todesti, kuten toivon? Jollet voi niin puhu, ja minä suon sinulle anteeksi."
"Oi, hyvä herra", selitin minä, "ei se sitä ole, ei todellakaan: mutta muistuu mieleeni jokunen kauhea sana, jotka lausuitte rouva Jewkesille, kun luulitte etten ollut kuulemassa, ja se herättää minussa pelkoa, että olen suuremmassa vaarassa kuin konsaan ennen elämässäni".
"Et ole milloinkaan voinut havaita minua tavalliseksi valhettelijaksi", sanoi hän, "liian pelokas ja hupsu Pamela! Enkä vastaa siitä, kuinka kauvan pysyn nykyisessä mielentilassani: sillä ylpeyteni taistelee hurjasti rinnassani, vakuutan sinulle; ja jos sinä epäilet minua, niin ei minulla ole mitään velvoitusta sinun luottamuksesi ja mielipiteesi säilyttämiseksi. Mutta tällä hetkellä tarkoitan todella vilpittömästi mitä sanon, ja toivon että sinäkin olet yhtä avomielinen ja vastaat suoraan kysymyksiini."
"Huomaan, hyvä herra", lausuin, "etten tunne itseäni; ja teidän kysymyksenne on senlaatuinen, että vain haluan kertoa teille kuulemani ja saada ystävällisen vastauksenne siihen. Muutoin se, mitä minulla on sanottavaa teidän kysymykseenne, voi tasoittaa tien turmiooni ja todistaa heikkoutta, jota en luullut itsessäni olevan."
"No", sanoi hän, "voit kertoa, mitä olet tietämättäni kuullut; sillä suoran vastauksen pidättämisellä sinä kidutat sieluani; ja puolet siitä vaivasta, minkä olen nähnyt sinun tähtesi, olisi tuonut syliini jonkun Englannin hienoimmista naisista".
"Oi, herra", selitin, "hyveellisyyteni on minulle yhtä kallis kuin jos kuuluisin korkeimpaan säätyluokkaan; ja epäilyni — joihin tiedätte minulla olleen liiaksikin syytä — ovat saattaneet minut kiusalliseksi. Mutta nyt, hyvä herra, tahdon kertoa teille kuulemani, joka on herättänyt minussa suurta levottomuutta."
— Te sanoitte rouva Jewkesille, että olitte alottanut väärästä päästä yrittäessänne taltuttaa minua peloittelulla; puhuitte kylmäkiskoisuudestani ja muuta sellaista — kyllähän muistatte — ja ilmoititte muuttavanne menettelytapaa ja yrittävänne sulattaa minut (sitä sanaa te käytitte) ystävällisyydellä ja hyvyydellä.