— Kunniallisuuteni — köyhänä ja alhaisena minulla ei ole oikeutta nimittää sitä kunniaksi — oli vaarassa. En nähnyt mitään keinoja pelastuakseni teidän tunnustetuista yrityksistänne. Te olitte osoittanut, ettette pysähtyisi pikku seikkoihin; ja mitä, hyvä herra, olisi voitu ajatella vilpittömästä tahdostani, joka tässä oli kaikkea muuta tärkeämpi, jos en olisi paennut vaarojani, mikäli siihen oli minkäänlaista tilaisuutta tarjona? En aio sanoa mitään hänen puolestaan; mutta todellakin, arvoisa herra, minä itse yllytin hänet avustajakseni pakoyrityksessäni. Sain hänet ilmoittamaan, mitä säätyläisperheitä paikkakunnalla oli, joiden suojaan voisin pyrkiä; ja minä suostutin hänet… Älkää rypistäkö minulle otsaanne, sillä minun täytyy kertoa teille koko totuus… Taivutin hänet menemään erään lady Jonesin sekä lady Darnfordin puheille; ja ystävällisyydessään hän myös vetosi herra Petersiin, kirkkoherraan. Mutta kaikki he estelivät, ja silloin hän antoi minun tietää, ettei ollut muuta kunniallista keinoa kuin avioliitto. Siitä minä kieltäysin; ja hän suostui auttamaan minua Jumalan tähden.
"Nyt", sanoi hän, "sinä alat…" Panin rohkeasti käteni hänen suulleen tuskin tietäen minkä vapauden itselleni otin! "Pyydän, herra", sanoin, "älkää suuttuko; kertomukseni on juuri lopussa; tahtoisin vain lisätä, että mieluummin kuin olisin jäänyt perikatoani odottamaan olisin heittäytynyt maailman köyhimmän kerjäläisen hoivaan, jos olisin pitänyt häntä rehellisenä. Ja toivon että te oikein harkittuanne kaikki seikat annatte minulle anteeksi, ettekä pidä minua niin julkeana ja röyhkeänä kuin olette suvainnut minua soimata".
"Hm", sanoi hän, "tällä viime puheellasikaan, joka, salli minun se sinulle sanoa, osoittaa enemmän sydämesi vilpittömyyttä kuin viisasta pidättyväisyyttä, et ole minua liioin miellyttänyt. Mutta minun täytyy rakastaa sinua; ja se kiusaa minua. Sano minulle kuitenkin, Pamela — sillä nyt palaa edellinen kysymys: Koska pidät kunniaasi ja hyvettäsi niin suuressa arvossa, koska kaikki yritykset sitä vastaan ovat sinulle niin inhoittavia ja koska minä tunnustetusti olen tehnyt useitakin sellaisia yrityksiä, niin pidätkö itsellesi mahdollisena rakastaa minua ennen ketään muuta sukupuoleeni kuuluvaa?"
"Ah, hyvä herra", huudahdin minä. "Tässäpä palaakin epäluuloni, että kohtelette minua näin suosiollisesti ja armiaasti käyttääksenne herkkäuskoisuuttani hyväksenne."
"Vieläkin nurja ja epäilevä!" huudahti hän. "Etkö voi katsella minua sellaisena kuin tällä hetkellä olen? Ja olenhan sanonut sinulle, että nyt olen vilpitön enkä ajattele mitään juonta, olenpa sitte tämän jälkeen mitä tahansa."
"Ah, hyvä herra", estelin minä, "mitä voin vastata? Olen jo sanonut liikaakin siinä tapauksessa, että tuo kauhea 'tämän jälkeen' joskus tapahtuisi. Älkää käskekö minun sanoa, kuinka hyvin saatan…" Ja sitte minä hehkuvin kasvoin aivan tolkuttomana nojasin hänen olkapäätänsä vasten, kätkeäkseni hämmennykseni.
Hän sieppasi minut syliinsä hyvin tulisesti ja sanoi: "Kätke armaat kasvosi povelleni, rakas Pamelani! Sinun viaton vapaatapaisuutesi hurmaa minua! — Mutta sanohan siis, kuinka hyvin… mitä?"
"Jos olette hyvä palvelijatar-rukkaanne kohtaan ja säästätte häntä", vastasin, "en voi sanoa liian paljoa! Mutta jos ette, niin olen kaksin verroin hukassa! Ihan hukassa!"
Hän vakuutti: "Toivoakseni on nykyinen mielentilani pysyväinen; sillä tunnustan sinulle avoimesti, että olen tällä ihanalla hetkellä tuntenut enemmän vilpitöntä iloa kuin olen kokenut kaikissa rikollisissa riehahteluissa, joihin himokas sieluni pakoitti minut toivossa saada omistaa sinut omilla ehdoillani. Ja sinun täytyy rukoilla tämän mielentilan jatkumista, Pamela; toivonkin että rukouksesi saavat kiusauksistani voiton."
Tämä suloinen ystävällisyys karkoitti ylivoimaisena kaikki epäilevät arveluni; minä heittäysin hänen jalkoihinsa ja syleilin hänen polviansa. "Sitä iloa, hyvä herra, minkä minulle näillä lempeän suosiollisilla sanoilla tuotatte, teidän palvelijatar-rukkanne ei kykene julki lausumaan! Saan liiankin suuren palkan kärsimyksistäni, jos tätä hyvyyttä kestää! Jumala sen suokoon teidän oman sielunne tähden niinkuin minunkin. Ja kuinka onnellinen olenkaan, jos…"