Kuolema oli kova ja kolkko vieras, joka löysi tiensä tiettömäänkin sydänmaan mökkiin. Näkymättömien kalmalaisten seuraamana se saapui taloon ja otti säälimättä omansa, ja jätti jälkeensä kamalan kalman pelon. Harvalle se oli mielivieras, vain joku kurjuudessa elävä ikäloppu vanhus saattoi sitä kaivaten odotella.
Kuoleman vierailua voivat jo edeltäkäsin kaikenlaiset merkilliset asiat ennustaa. Tikka voi tulla pirtin nurkkaa nakuttamaan, teeri taikka metso lentää pirtin katolle taikka käki pihan seipääseen kukkumaan, taikka saattoi toukka napsuttaa seinähirressä, taikka koira ulvoa kovin surkeasti, taikka sattui pyydykseen outo kala. Siitä arvattiin jo ruveta odottamaan ikäviä tapahtumia.
Vakava ja pelottava oli se hetki, jolloin kuolema talossa vieraili. Kun nähtiin, että kohta oli loppu käsissä, ja sattui olemaan yön aika, herätettiin koko talonväki hengenlähtoä katsomaan, sillä "ei saisi ruumiin kanssa yhtaikaa maata". Kuoleva nostettiin tilaltaan lattialle levitetyille oljille ja vaateresuille, lehtikerppu pään alle, ja lakeistorvi avattiin, jotta lähtevä henki voisi sen kautta päästä ulos, ja kalmanhaju poistuisi pirtistä. Äänetönnä ja hiljaisesti piti olla juuri hengen heittyessä, eikä saanut kuolevaa kosketella. Jos silloin olisi pahalla äänellä pelästyttänyt taikka mennyt lähtijää liikuttelemaan, olisi kuoleminen keskeytynyt, ja sairas jäänyt kuolinkamppailuunsa vuorokausiksi.
Toisilla kuolijoilla oli loppu hyvin helppo, huokaisivat vain henkensä ja menivät kuin uneen, "totta heille oli kuolemankirves terävämpi", mutta toisilla oli kuolema sitkaampi. Varsinkin pahoilla ja jumalattomilla oli kova kuolema ja tietäjillä pitkällinen hengenlähtö, eivät moneen päivään muuta kuin huokuivat vain, niinkuin Lusin tietäjäkin Ristijärvellä. Joskus koetettiin lähtöä auttaa siten, että nostettiin pirtin katolla kaksi malkaa ristiin, taikka kohoteltiin kattolautoja, "jotta henki katkiaisi", ja apua oli siitäkin, kun kuoleva muutettiin toiselle vuoteelle. Vanhojen velhojen kuollessa sattui toisinaan nousemaan kova myrskyilma, samoin semmoisten ihmisten, jotka olivat eläessään noituneet jumalansäätä. Myrsky sitten lennätti sielun kadotukseen. Toisinaan jäivät kuolleen silmät auki. "Se toisia jälkeensä vuottaa", sanottiin.
Lattialla avonaisen lakeistorven alla, oljilla kuollut heti pestiin. Lämmintä hulevettä pantiin astiaan — Uutelan ukko Puolangalla pani pesuveteen rahan — ja saippualla sekä vastalla tai vaatteella lykättiin puhtaaksi. Ne olivat kylässä "yhet pesijät", jotka tavallisesti aina noudettiin, semmoiset "raakamaiset" vanhat eukot ja ukot, kalmakokit ja kollarit, jotka eivät kalmaa pelänneet, muut eivät uskaltaneet koskea. Eivätkä sukulaiset edes saaneetkaan ruumista pestä, ei koskea, eikä kantaa, voi tarttua joku tauti vainajasta. Nainen pesi, ja mies oli nostelemassa ruumista sen mukaan kuin pesu vaati. Ja pesijäukkojen poskessa oli tupakkaa suun täydeltä, ettei kalma menisi keuhkoihin, ja viinaa pesijöille myös piti olla. Pesemättä ei vainajaa saanut jättää, piti olla puhtaana, kun muutti toiseen elämään. Hiukset kammattiin, useasti partakin ajettiin. Palkkaa ei pesijä työstään määrännyt, eikä sitä myöskään saanut kysyä, eikä rahalla maksaa. Annettiin vain vainajan vaatetta sekä muuta tavaraa.
Sitten kun kuollut oli pesty, puettiin hänet heti puhtaisiin vaatteisiin. Paita pantiin päälle sekä miehille alushousut, naisille hame ja röijy, sukat jalkoihin, kintaat käsiin, liina- tai silkkihuivi taikka — miehille — kesähattu päähän. Toiset pesijät tekivät tikuista ristin vainajan rinnalle paidan alle, toiset leikkasivat reikiä vaatteisiin. Kaulusta ei saanut panna kiinni, eikä mitään solmua tehdä vaateisiin. Mutta jalat sidottiin toisiinsa, että jäykistyisivät asemilleen. Tämmöisenä nostettiin vainaja kalmalaudalle, lepo- eli jäähdytyslaudalle, lakana pantiin peitoksi sekä riepu silmille, ja vietiin riiheen kiukaalle taikka pölkkyjen varaan odottamaan arkun valmistumista. Voitiin ruumista säilyttää myös aitassa taikka ladossa. Muutamissa vanhankansan taloissa oli oikein erityinen kalma-aitta, vanha aitta, jossa talon kuolijat saivat viimeiset kotonaoloaikansa levätä. Kalma-aitta oli tavallisesti syrjässä, eikä sitä juuri muuhun käytetty, kaikenlaisen joutavan romun säiliönä vain, taikka verkkohuoneena. Semmoisen aitan tapaamme vielä Hyrynsalmella Kypärävaaralla sekä Moisionvaaran Romppalassa ja Kytömäen Väisälässä, semmoinen oli ennen myös Kuhmon Saunajärven Piirolassa ja Kähkölässä.
Tarpeellista olikin tehdä risti vainajan rinnalle, sillä joskus voi Paha tulla häntä ahdistelemaan, jopa viemään, ainakin semmoisen, jolla oli ollut jotakin tekemistä paholaisen kanssa. Muuan tietäjä oli, pahaa aavistaen, jo kuolintaudissaan puhutellut pesijäakkaa: "Jos peset minut ja vahtaat riihessä kolme yötä, saat mustan lehmän palkakses". Eukko oli pessyt ja mennyt riiheen yöksi, ottanut karttausvehkeensä mukaansa. Oli tullutkin näkymätön, ihan eteen tullut ja kysynyt:
"Villojako vitkuttelet, karvojako katkuttelet?"
"Niin teen!" oli karttaaja vastannut.
"Mustan lehmänkö saat palkakses?"