"Niin saan!"
Kolme kertaa oli Häijy näin kysynyt ja sitten jälleen poistunut, kun ei saanut akkaa pelkäämään.
Heti kun jouduttiin, ruvettiin arkkua laittamaan. Kutsuttiin osaaja mies, mentiin metsään ja kaadettiin suora petäjä, halottiin ja veistettiin laudoiksi, jotka sitten kotona höylättiin, sujutettiin ja naulattiin arkuksi. Ne olivat "yhet kirveet", joilla arkkulautoja hakattiin, niillä oli pitänyt matokin tappaa, ja jos sellaisella kirveellä erehtyi lyömään jalkaansa, ei ollut sen jäljen katsojaa. Sepällä taotettiin arkunnaulat, eikä saanut nauloja paikalleen lyötäessä päättää eikä katkaista, jotta ne sitten tuomiopäivänä helpommin lähtisivät irti. Arkun pituus tehtiin mittakepin mukaan, ja kansi rakennettiin harjalle, jotta siitä vesi paremmin valuisi pois. Tervalla ja noella tavallisesti vain mustattiin vainajan asunto, mutta hukkuneiden ja metsään kuolleiden arkku jätettiin maalaamatta. Pienille keskosille tehtiin arkku kuusesta kovertamalla, halkaistiin vain pölkky, koverrettiin sisästä ja veistettiin ulkoa arkun muotoiseksi, koperoon pantiin pienoinen ja puolikkaat naulattiin vastakkain. Jotkut vanhat ukot teettivät taikka tekivät itse arkun jo valmiiksi odottamaan. Moisionvaaran kirkonmiehellä, Hyrynsalmella, oli omatekoinen arkku 20 vuotta vartomassa, samoin Hiidenvaaran Jaakolla sekä Heikkilän vaarilla Kuhmossa ja Rantalan muorilla Kiannalla. Aitan parvella ukot säilyttivät kuolinkomeroaan, ja siihen vaari sitten heti "lämminnä pantiin kuin roppa rasiaan."
Pehmikkeiksi pantiin arkkuun höylänlastuja, koivunlehtiä, olkia sekä joitakuita "vaaterötköjä". Sitten vainaja arkkuun ja kateliina päälle sekä peitto silmille, "kun Mooseskin peitti kasvonsa, niin peitetään kuolleenkin kasvot." Pojille tehtiin varvusta papereilla koristeltu keppi käteen, vanhoillekin joskus asetettiin käteen varpu, "jotta saa pois häristellä tulijat." Kampa, jolla vainajan pää oli suittu, pantiin arkkuun sekä joku kirjanlehti, jossa oli virren värssy. ja ennen vanhaan oli pantu viinapullokin, oli löydetty haudasta, Niemelän ukkovainaa löytänyt. Eräälle köyhälle räätäliparalle oli työnnetty mukaan koko hänen omaisuutensa: rässirauta, sakset, rässitukki ja mittakeppi. Puolangalla oli muuan vanha vaari kehoitellut: "Kun minä kuolen, niin lepläterä [kirves] pankaa arkkuuni, jotta jos vanhankehnon kanssa riita tulee, niin sillä saan hotaista." Riihessä pantiin vainaja arkkuunsa siinä tilaisuudessa luettiin "kalliita ja sopivaisia sanoja", esim.: "Auta, Herra, että minä taitaisin tehdä hyvää", sekä veisattiin: "Enkelis, Herra, lähetä", ja: "Nyt loppuu surkeuteni."
Paikoin oli tapana, kun talossa oli lutikoita "liiemmäksi", ottaa niitä riepuun tai pulloon ja pistää arkkuun. Siitä vainaja vei kaikki lutikat matkassaan.
Vapaaksi joutunut kalmalauta vietiin jonkun aitan alle — kalma-aitan, jos semmoinen oli talossa, sinne myös mittakeppikin työnnettiin. Useasti kalmalauta nostettiin etäälle kartanosta aidan selälle, jossa se sai ilman käsissä, tuulessa ja sateessa pieksäytyä, kunnes taas tarvittiin. Vanhoissa taloissa olikin sama kalmalauta, "vanhat maailmanaikuiset lauvat", kymmeniä vuosia.
Varattavia olivat kaikki ne esineet, jotka olivat olleet vainajan kosketuksissa lopun hetkellä sekä sen jälkeen. Niistä nimittäin saattoi tarttua kalma. Kaikki vainajan vuodeoljet ja rievut ja kuolintaudissa päällä olleet vaatteet poltettiin samoin ruumiinpesu-saippuat, vastat ja raasut, lusikat ja ruokakupit, jopa sänkykin, jos sairas oli sänkyyn kuollut, vieläpä arkunteossa tulleet kalmalastutkin. Oli aidan takana, järvenrannalla tai metsänreunassa, tavallisesti talosta kirkolle käsin, mihin vainajaa lähdettiin viemään, kalmapaikka eli kalmisto, jossa polttaminen toimitettiin. Pirtinuunissa jos olisi polttanut, olisi pirtti alkanut möykätä. Kalmistona oli vain joku siksi valittu maanpaikka taikka kiviraunio, kalmaraunio. Monissa vanhoissa taloissa oli kalmasijalla isienaikainen puu, kalmakoivu, kalmakuusi, kalmapetäjä tai kalmapihlaja. Olipa toisinaan kokonainen koivikkokin tai kuusikko taikka männikkö kalmistona, jopa oli joskus kylällä tai useammalla talolla yhteinen kalmapaikkansa, "esivanhempain asettama paikka". Kalmapuiden luona toimitettiin polttamiset ja puun juurelle kaadettiin pesuvedet, ja pesuastiat, vanhat läkkitörpöt ripustettiin puun oksille. Joskus kalmalautakin vietiin kalmistoon puunjuurelle kyljelleen.
Semmoisia kalmapuita on vieläkin useassa vanhassa talossa. Niinpä Puolangan Aittovaarassa on pajan takana kaksi vanhaa kalmakoivua, Hyrynsalmen Oravivaaralla riihen luona iso uhkea kuusi ja Jaalangan Lahdessa komea vanha koivikko maantien vieressä, koivikon ympärillä vielä vanha riihensalvaimen alaosa kuin mikäkin muinainen uhrilehdon aitaus. Kokonainen Kalmasaari on Puolangan Väyrylän kylässä Salmisenjärven rantaniityllä, kylän yhteinen kalmapaikka, metsäinen kumpu niittyjen keskellä. Ristijärven Jokikylässä oli ennen pieni Kalmasaari joessa monen käyttämä kalmojen vienti- ja polttopaikka.
Pelättäviä paikkoja olivat kalmistot, kalmasaaret ja kalmapuut. Lapsia kiellettiin niiden luo poikkeamasta, eikä itsekään juuri uskallettu mennä. Voi tarttua helposti kalma, joko kolottajana jalkaan, käteen tai silmään, varsinkin jos olisi siellä avojaloin liikkunut taikka sattunut säikähtämään. Siellä kun asuivat kyöpelit ja keijukaiset ja semmoiset olemattomat möröt. Kalmapuita vahingoittamaan, vielä vähemmin kaatamaan, ei toki tohdittu ryhtyä, ei puusta varpuakaan ottamaan. Aittovaarankin koivua olivat pojat kerran hakanneet, ja heti oli käsi tullut kipeäksi. Tietäjät vain uskalsivat mennä niiden luo kalmojen paranteluvesiä viemään taikka kalmaa nostamaan.
Pirtti, jossa sairas oli kuollut, oli puhdistettava. Ruumiin pesijä senkin pesi ja vielä kalajoilla savusti, ja tulitteli kuolinsijan. Sille paikalle, jossa vainaja oli pesty, lyödä "ääkästiin" rautanaula, mutta jos ei rautanaulaa sattunut olemaan, lyötiin kirveellä ristiin, taikka tehiin viiskanta. Sitten ei pirtissä "möykännyt eikä öykännyt". Vanhojen pirttien lattiassa saattoi olla parikymmentäkin naulaa. Siinä huoneessa, jossa kuolema oli tapahtunut, ei kyllä ensi yönä uskallettu nukkua, valvottiin, jos ei ollut "rääpyä" muuttaa toiseen suojaan.