"Poikalasta hartioille, tyttölasta perälihoille."
Pestäessä puristeltiin lapsen päätä otsasta, takaa ja sivuilta, jotta "jos pää on särkynyt synnyttäessä", niin "hyllyväisluu menöö paikoilleen päälaella". Silkkihuivi tai lakki sidottiin sitten päähän, että se vakautuisi sievemmäksi.
Pesty pienokainen käärittiin ja kapaloitiin isän pesemättömään paitaan, ja siitä se suopeusi seuraamaan isää. Pärekoriin äidin viereen asetettiin käärö makaamaan, ja päänalusien pohjalle pistettiin kirjan lehti sekä puukko — jotkut lisäksi eläväähopeaa, tuuliajoa ja sianvilloja —, jotta lapsesta tulisi kirjanlukija, eivätkä häneen pystyisi kirot, raiskat ja riesat.
Sillä ristimättömään ihmisenalkuun olivat riesat kovin kärkkäitä tarttumaan. Jopa voi itse vanhakehno tulla ja vaihtaa, varsinkin jos lapsonen olisi yksinään taikka vain äidin kanssa kaksin heitetty saunaan. On tapahtunut, että rumahenki on ottanut kastamattoman pikku raukan ja pistänyt oman epäsikiönsä sijaan, mistä lienee sen puupöliköstä veistänyt ja antanut sille hengen. Eikä sellainen riettaan tuoma vaihdokas ole koskaan kasvanut oikeaksi ihmiseksi. Yhtä avuton ja heikko pahaa vastaan oli äitikin, häneenkin voi tarttua riesa ja joutava, jopa kuolleet henkilötkin saattoivat tulla saunankiukaan takaa häntä säikyttelemään. Siksi ei saanutkaan saunaa jättää vain vaimon ja lapsen haltuun, vaan hoitajan piti aina olla valvomassa. Vieläpä pantiin äidin vuoteen alle viikate, ja sitä hän ulkona pistäytyessään käytti keppinään.
Saunassa makasivat entiset eukot lapsivuoteensa, kaksin, kolmin viikoin, jopa joskus kahdeksinkin. Sauna oli aivan kuin omansa lapsikammioksi, sillä "ei missänä ollut niin hyvä olla lapsivuoteessa kuin saunassa, siellä oli lämmin". Lauteilla taikka lattialla oli vaimolla vuoteensa, "olkimökkänät" peittoineen. Sinne vaimolle kannettiin syötävät ja juotavat. Pilviviinaa — "pilveä" kun löydettiin nurmelta pantiin viinaan - ensiksi annettiin suuhun sekä savuviinaa, ja syötäväksi tarjottiin keitettyä maitoa, johon oli voita sulatettu viiliksi, taikka voissa ja maidossa keitettyä juustoa, jotta äiti pian vahvistuisi.
Kohta tulivat naapurin emännätkin varpaisille ja toivat mukanaan saunaruokia: juustoa, lihaa, leipää, teoksia ja voita sekä lapselle vaatteita, jopa antoivat vastatulleelle rahaakin, varpajaisrahaa eli hammasrahaa. "Sitä kun ei ruukata nimetöntä lasta katsoa, jottei jotakin anneta", sillä
"Alastonta autetaan, kuollutta pyyttään hautaan."
Saastaisena pidettiin synnyttäjää kuusi, seitsemän viikkoa, ja "se oli pakana koko immeinen". Hän ei saanut syödä muiden kanssa, ei käyttää samoja astioitakaan, ei mennä kirkkoon eikä kinkeripaikkaan jumalansanaa kuulemaan, ei kylään vieraisiin, eipä ketään kätelläkään, eikä mennä miehensä viereen "salavuoteutta" harjoittamaan. Vasta sitten, kun oli kirkoteltu ja lapsikin kastettu, saattoi hän olla muiden ihmisten arvoinen.
Ristille saatettiin lapsi, kun kyhöydyttiin, talvisaikaan säästettiin kaukaisilla perukoilla kastamistoimitus monesti kinkeritilaisuuteen, jolloin pappi saatiin lähemmäksi. Kummeiksi otettiin sukulaisia tai vennon vieraitakin, semmoisia, joilla oli "täysi kunnia" eikä kirkonkirjassa "rikkua". Kaksi, neljäkin kummia otettiin, isäkummi, äitikummi, piika- ja poikakummit. Ristille vaatetettaessa pantiin pienen kapaloksiin kirjanlehti, ja ennenkuin lähdettiin, pistettiin käärönen hetkiseksi penkin alle ja itse istahdettiin penkille. Samoin taas ristiltä palattaessa. Siitä eivät pahat silmäykset sattuneet pieneen. Jotkut pujottivat lapsen äidin jalkojen välitse. Ukkovaareille ja mummoloille tehtiin ensimäisistä lapsista kaimoja: Mattia, Paavoa, Pekkaa, Eeroa, Jaakkoa ja Junnua sekä Annaa, Kaijaa, Maria, Vappua, Liisaa ja Kaisa-Reetaa. Nimeä ei ennen kastamista mainittu eikä pienoista nimeltä puhuteltu, sanottiin vain lapseksi. Kastamistoimituksen jälkeen kävi piikakummi heittämässä kasteveden ulos; sen huoneen seinälle, jossa kastaminen toimitettiin, hän viskasi veden, korkealle jos heitti, tuli lapsesta "roihu ja rohkea", matalalle: tuli typerä, käden korkuiselle: tuli siivo ja tasaluontoinen. Kumminlahjoiksi antoivat kummit vaatetta, rahaa, minkä mitäkin, "jottei lapsi kaipaisi toisessa elämässä, ettei antanut mitään". Poikakummi osti ristilapselleen aapisen, kun hän oli joutunut lukemisikään.
Kastamisen jälkeenkin oli kapalokääröä varoen ja taidolla hoidettava. Joka päivä piti pienoista käyttää pesussa, eikä pesuvettä saanut ottaa auringonlaskun jälkeen, eikä lapsen päälle saanut panna ulkona kuivamassa olleita vaatteita, ennenkuin puettaja oli niitä puhaltanut ja nuolaissut. Ulkona kun kaikki raiskat ja riesat kulkivat, voivat ne tarttua vaatteisiinkin ja niistä lapseen. Muutaman vuorokauden vanhana sai lapsonen jo oman pienen paidan alastomuutensa verhoksi, sitten pikkuisen röijyn ja viimein sukatkin kiperiin jalkoihinsa. Koltun sai hän sitten vasta, kun kyhöytyi istumaan. Kapalokääröissä pidettiin pientä puolisen vuotta, vuosikin. Kätkyeen, lattialla keikuteltavaksi, pieni huutaja pian laitettiin lepäämään, jopa pahanjuoniset viikon ikäisenäkin.