Omilla rinnoillaan äiti parhaansa mukaan lasta ruokki. Se piti vain varoa, että aina antoi ensiksi oikeata rintaa, ettei lapsesta tulisi vasenkätistä. Ja savupirtissä, jossa illalla monet päreet palaa rätisivät, pisti äiti ruokkiessaan huivinnurkan lapsen sieraimiin, ettei niihin karkea savu menisi lapsen imiessä. Monet vuodet lasta imetettiin, kaksi ja kolme, neljä, viisikin vuotta saivat vesat verottaa äitiään, jopa muuan ristijärveläinen miehen alku oli emoaan "nilkonut" kahdeksannelle vuodelleen. Niin kauvan tavallisesti lasta ruokittiin rinnoilla, kun "toinen potki leuoille". Jopa "olen seittemän lasta tehnyt, ja kaksi viikkoa olen sillä ajalla ollut ummessa… Usein olen läpi lypsänyt siksi, kun olen saanut toisen". Sillä "heruuhan se lehmäkin kun ruokkii". Mutta se oli pienelle nilkojalle ankara aika, kun häntä ruvettiin vieroittamaan. Töhrittiin suuhunpantava tervalla ja karvoilla, noella ja tappuroilla, ja sitten vain ilkuttiin, jotta "otahan pois"! Eipä ihme siis, että syötävän etsijä suuttui ja nosti sellaisen menon, että emon täytyi särpimineen paeta kotoa pois joksikin aikaa, jotta asia unehtuisi.
Jo aikaisin ruvettiin lapselle antamaan vahvempaakin syötävää. Joskus jo kolmen viikon vanhana työnnettiin pieneen hampaattomaan suuhun ruskeaa kiiskivelliä, maitoa keitettiin ja sitä pisteltiin lusikalla taikka imetettiin rievun lävitse sarvesta, pottu-, leipä- ja kalapuruakin annettiin. Ja käteen pistettiin parkujalle lihanpalanen, päätön särki tai silakka, jota sai joutessaan aikansa kuluksi imeskellä. Näin täytyi monen äiti rukan pieniään ruveta ruokkimaan jo varsin varhain, itse kun petäjäisellä ja olkileivällä elettiin, ei tullut rintaan ravintoa siksi, että olisi nälkäiselle lapselle riittänyt.
Kovin helposti saattoi vasta elämäänsä aloiteleva ihmistaimi joutua muutakin elämän kovuutta kokemaan, voi saada sairautta, milloin yhtä, milloin toista laatua: elttaa, riisiä, sampaita, korvanpistosta, vatsanväänteitä, ihon puhtiaisia, hampaiden puhkeamista, harjaksiakin, jopa itkettäjänkin eli kiduttajan. Eltta, joka tuli vilusta, saattoi lapsen heikoksi ja vääräsääriseksi, ja sitä koetettiin parantaa elttapussilla, joka ripustettiin lapsen kaulaan, sekä kylvyillä, mitkä tehtiin kaikenlaisien puiden oksia vedessä keittämällä. Käytettiin myös suokanervakylpyjä ja tervalehti-kapaloksia [tervalehdiksi sanottiin tuoreita nuoria koivunlehtiä], vielä noudettiin yhdeksästä talosta kolme näpillistä jauhoja ja kolme voinnokaretta kustakin ja tehtiin niistä sairaalle puuro. Riisi taas "ytimissä ja luijen sisässä ja suonissa kuljeksi", ja siihen käytettiin yhdeksänsyöjän voidetta ja riisiheiniä sekä näsiänmarjoja. Riisiheinistä leivottiin pieni riidenkakku ohrajauhoihin, ja sitä annettiin riisitautiselle. Sampaina ilmestyi veripahkoja leukaperiin taikka tuli samppa suuhun. Pahkoja paranneltiin puhkomalla ja suuhun pistettiin poltettujen olkien kyventä. Korvanpistokseen käytettiin rintamaitoa, tupakinsavua, pikiöljyä, puuöljyä, viinaakin ja suolarakeita sekä saakelinpojan korvanvoidetta. Valkea kohva kohosi lapsen kieleen ja huuliin, kun oli vikaa vatsassa, ja sekin oli riisitautia. Sitä paranneltiin siten, että näkinkynnellä annettiin lapselle äidinmaitoa. Ihonpuhtiainen oli jokaisen ihmisen kärsittävä, punaisina kipeinä näppyinä se ilmestyi pinnalle. Tulikivijauhoa kun annettiin suuhun, niin pääsi siitä sukkelammin. Harjaksia tuli useinkin kymmenviikkoisen lapsen hartioihin, ja ne kovin itkettivät ja vaivasivat. Niitä ei kyllä pinnalla näkynyt, mutta ne otettiin esiin rintamaidolla hieromalla, sitten nykittiin pois, niin että oikein rapsahtelivat. Paljon kipuja tuotti pikkuiselle myös hammasten puhkeaminen, vaikka kyllä ensimmäisen hampaan ilmestyminen oli niin iloinen asia, että sen ensiksi keksijälle annettiin joku pikku lahja, huivi, vyö tai esiliina. Maitohampaiden lähtiessä viskattiin irtautunut, hammas uunille ja sanottiin:
"Kilkkaa, kalkkaa, rautahammas sijaan!"
Useasti vaivasi lasta itkettäjä, ja se oli joutava, joka niin kiusasi. Joku oli saanut jonkun lapsenrievun varastaa ja sen avulla pahoa lapsen ja saattaa joutavan vaivattavaksi. Mutta kun lasta kylvetettiin lepänoksa-hauteella ja sitten pujotettiin kolme kertaa äidin säärien välitse, jätti itkettäjä pienokaisen.
Soudattamalla koetettiin itkevää lasta viihdytellä. Heilutettiin kätkyttä ja laulettiin tuudituslauluja, joita entiseen aikaan osattiin paljoa enemmän kuin nykyään. Niinpä tuuditeltiin:
"Tuuti, tuuti, tukkapäätä, hivuspäätä hiljalleen!"
"Tuuti lasta Tuonelahan, tuonne kirkon kamarihin, siell' on tupa turvekatto, hieno hiekka peltomaa".
Viihdytettiin lasta myös kiikussa. Orsiin ripustettiin nuorat, nuoriin lauta ja laudalle laitettiin kiikutettavalle istumasija, ja niin edestakaisin heilutettiin ja laulettiin:
"Poum, paum, papinkello,
Kivijärven kirkonkello,
lukkarin Lumikin kello."