"Painu alas, elä nouse ylös!"'
Taikka puristeltiin kirveellä, jolla oli käärme tapettu ja manattiin:
"Kun et pääse kolmen kirkon korkuiseksi, niin painu, jottei tunnukkaan!"
Mutta jos oikein jouduttiin ajosten valtaan, niin oli paras mennä metsään niinkuin Heikkis-äijä Hyrynsalmella, kiskoa kuusesta miehen mittainen koskutlevy, siinä alastonna lykkäytyä ja hierautella ja sitten pukeutua toisiin vaatteisiin, naulata kuusenkuori leppänauloilla jälleen sijoilleen ja lähteä pois. Kasvannaisia myös paineltiin puunliioilla, toisinaan itse kuolleen eläimen luilla. Naarannäppyä, mikä silmäluomeen istuutui, paineltiin vasemman käden nimettömällä sormella, jolla oli litomatoa hämmennelty. Syyliä ja käsniä puristeltiin puunliioilla, lykättiin tuoreella lihalla ja kätkettiin liha maahan alakiven alle, hierottiin myös juhannusaattona, ennen auringonlaskua, vanhan huoneen seinästä kaavitulla jäkälällä, vieläpä hangattiin yhdeksäsolmuisella rukiinoljella ja viskattiin olki uuniin, huutaen:
"Sypläni palaa, sypläni palaa!"
Kesakoilla oli merkillinen syntynsä: nainen kun kuormillisena söi linnukoita, tuli kesakoita lapseen. Mutta kesakot sai lähtemään pois, jos heti kun keväällä ensikerran näki pääskysen, pesaisi kasvonsa ja heitti pesuveden pääskysen jälkeen. Huuletkin toisinaan rokahtuivat. Silloin oli parasta ottaa pieni sammakko, hivellä sillä huuliaan, vieläpä muklauttaa sitä suussaankin. Luomet, joita oli usean ihossa, saivat alkunsa, jos isä, äidin raskaana ollessa, viskasi häntä marjalla taikka muuten nyppäsi tai näppäsi. Kosketuskohtaan aina tuli lapseen luomi.
Monesti saatiin kaikenlaisia ulkonaisia vammoja, sattautumisia, puremisia ja pistoksia, jotka jättivät milloin vaikeammat, milloin lievemmät kivut, vihat ja jäljet. Tuli pääsi toisinaan tekemään turmansa, tarttui vaatteisiin ja poltti ihon, taikka taas korvensi varilla vedellä tai punaisella raudalla puraisi. Ja tulenjälki oli julma, tulenvihat kovin tuskaiset, ellei osattu tulenväkeä asettaa. Tietäjät kuitenkin tunsivat tehoisat loitsut, joilla manasivat vihoja pois, puhutellen tulta monin mairenimityksin. Se oli "tuttu", se oli "kulta", se oli "nuorin neitosista", sekä "auringon poika", ja sen säkenet olivat "pyhiä kypeneitä".
"Pyyhi pois pyhät kypenet, kultaisehen kuppisehen",
loitsi puolankalainen.
"Tuli nuorin neitosista, vesi vanhin veljeksistä",