"Piäty, veri, vuotamasta,
hurme huppelehtamasta!"
Raudansynnyn paljasti Kuhmon ukko:
"Tiijän sukusi, tiijän syntysi: maa sinnäi, maa minnäi, musta multa kumpanenki! Et ollut suuri, etkä pieni, kun sinä suosta sotkettihin, vetelästä vellottihin. Ei se rauta paha olisi, ilman käärmehen kähyjä, ison mustan muojuvia. Herhiläinen, hiienlintu, kantoi käärmehen kähyjä, ison mustan muojuvia, rauvan karkaisuvesiksi."
Voidetta tuotti Kovan Jeru mehiläisellä:
"Mehiläinen, Luojan lintu, lennä sinne, kunne käsken, tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaulassasi kipehille voitehiksi, vammoille valevesiksi!"
Rautaa, joka oli loukannut, piti puraista ja sitten sylkäistä haavaan.
Rautaa myös kuumennettiin ja sillä kierreltiin kipeätä kohtaa.
Paha oli pakkasenkin panema. Sitä piti hieroa ulkoa, oven kamanasta otetulla kuuralla taikka painella kylmettyneellä hevosenkakkaralla ja sanella:
"Pakkanen, Pyhyrin poika, vilu ilman hyyhötyinen, koskas kylmät kynsiäni, paleletkos jalkojani, Kylmä soita, kylmä maita, kylmä kylmiä kiviä, pakota vesipajuja, älä riko ristittyä älä koa kastettua!"
Lamppuöljyllä kun vielä päälle siveli taikka potunmäihällä, niin siitä tuskat hävisivät.
Saunan leppoisa löylykin voi tehdä tuhoja, jos oli haava tai muu kipeä ihossa eikä kylpyyn mennessä osannut löylyä lumota. Piti vetäistä henkeä, sitten puhaltaa ja sanoa: