Lehmiä ei ennen ollut niin paljon kuin nykyään, kun meijeriliike on tullut käytäntöön. Metsissä ja merenranta-laitumilla ne käyskelivät ja tulivat illaksi kotiin suittun ääreen kesantopellolle. Suitsu oli tehty pellolle ajetuista lastuista ja ojaturppaista. Pantiin myös siihen vanhoja kenkärajoja ja luudantynkiä, jotta eivät lehmät siinä polttaisi jalkojaan. [Luotolaisia lehmännimiä on esim.: Helmiki, Hertta, Hälppä, Hiiliki, Ilonen, Kauniki, Kestiki, Kirjo, Korja, Kullankukka, Laukanen, Laukki, Lestiki, Lumiki, Lykky, Lylli, Lystiki, Mustiki, Omena, Palsami, Perjetta, Punakorva, Puniki, Puolukka, Pulmunen, Rusko, Ruusu, Sankari, Sunteri, Teutari, Tiistiki, Tuoriki, Tylly, Typykkä, Tähiki, Valkopää, Vatukka, Viljakka, Fiikuna, Fröökynä.]
Härkää oli ennen käytetty ajojuhtanakin. Noin 60-70 vuotta takaperin eli
"Paavon Juho, karvari,
joka härjällä kyntää",
kuten sen aikuisessa "runossa" sanottiin. Juho kynti sarvekkaalla ja puita ajeli. Ja kun yksi ajokas tuli vanhaksi, kasvatti karvari toisen. Toinen härällä ajaja oli Kaitalan Heikki, köyhä mökin mies, joka toisinaan oli pakotettu jäkälä- ja rahkaleipään turvautumaan.
Hevosia oli hyvässä talossa kolmekkin, pienemmissä pari ja yksikin. Kuusi kun oli lehmiä, niin hevosia oli kaksi taikka yksi. Ennen niitä pidettiin vain omiksi tarpeiksi, mutta sitten on ruvettu varsoja kasvattamaan "kaupanhevosiksi". Hevosen ikä lasketaan ajotalvissa niin, että esim. viiden vuoden vanhalla hevosella on 4:s ajotalvi. Ensi vuonna on hevonen maitovarsa, toisena vuonna rekiveto.
Metsä- ja rantalaitumilla hevosetkin kesäisin suurissa laumoissa ruokailevat. Mantereelta tuodut hevoset ovat useasti uineet yli peninkulmaisen selän poikki Pöllästä Siikajoelle taikka Santasesta saari saarelta kolmipeninkulmaisen selän yli Kelloon Haukiputaalle. Tietävät hevosmiehet kyllä syöttävät ostetun hevosen itseensä. Panevat halkaistun leipäpalan väliin hikeänsä, luuksiansa, vielä sormesta vertansa, syöttävät sen hevoselle ja sanovat: "kun sulle tulee mettäsä ikävä, niin tuu kottiin!" Sitten kyllä ei hevonen karkaa.
Talvella ruokitaan hevosta tallissa meri- ja rantaheinillä, jotka ovat paraita heinälajeja. Tehdään myös apetta silpuista ja ruumenista.
Sikoja kasvatettiin ennen enemmän kuin nykyään, melkein joka talossa oli. Vapaasti saivat ne kylän raitilla kuleskella ja yritellä toisten pottumaihin, "kulukia jornuttivat myötäänsä". Omiksi tarpeiksi siat teurastettiin, käytettiin keiton höystöksi. Siat olivat ennen laihoja, pitkäkarvaisia ja porsaat olivat "pikkuisia kuin rohinrukkipäitä", Sika muuten on "kirottu elävä, kun pirut meni siihen ja mereen syöksi".
Kanoja ei ennen ollut "olemassakaan", joku ensiksi ilmausi pappilaan. "Sieltä ensinnä saatiin kuulla kukonlaulua."
Talven heinävarat karjalleen on luotolainen jo entisistä ajoista saanut meren rantaniityiltä sekä metsälampien reunamilta. Paraat niittymaat ovat aina olleet Hanhisessa ja Syökarissa, Salmen rannoilla ja Santosessa, jotka pitkillä "johteilla", kauvas mereen ulottuvilla aidoilla, on karjanlaitumista erotettu. Ennen tavattiin heinät säilyttää pitkähköissä sauroissa ja pyöreissä suovissa. Nyt näkee jo paljon latojakin. Kosteilla rannoilla korotetaan heinäsaurat ja suovat ylemmäksi maanpinnasta, jalkopuiden varaan. Heinäsaura kun oli valmiina, sanottiin vakuleita päälle pantaessa: