Ja pyhänä kuulutettiin, nostettiin nuori pari "toisesta jalasta kirkonkattoon", ja siitä ilosta oli morsiamen kotona illalla kratulit. Tuttuja kutsuttiin, viinaa tarjottiin ja tanssittiin. Toisena sunnuntaina "nostettiin toinenkin jalaka kirkonkattoon" ja illalla vietiin morsian yrkämiehen taloon ja siellä pidettiin kratulatsuunit. Taas tanssittiin ja otettiin viinaryyppyjä, ja anoppimuori antoi morsiamelle lahjaksi moniaita nauloja villoja ja "anoppifaari" jonkun verran rahaa. Kolmantena pyhänä sitten nuoret "puottaa kolautettiin kirkon katosta alas", ja samaan "kolaukseen" yhtyivät muutamat sanankuulijatkin joko jalalla kopsauttaen tai kirjan laattiaan pudottaen.
"Oois, sin' oot nyt varesten valtakunnas, korpin valtakuntaan olet menosa", kiusoteltiin tämän jälkeen morsianta.
Alkoi siitä morsiamelle työ. Kävi hän ensin morsianveroilla, kerjäämässä apua naisseuralaisen, kaasin, kera. "Me nyt haemma tälle nuorelle morsiamelle varustusvärkkiä", pyyteli kaasi, ja sai villoja, pellavia, vaatekipenettä, kruusikuppeja, rahaa ja muuta. Sitten alkoi lahjain laittaminen sekä muutenkin miehelään menon valmistaminen. Lahjoja ei kyllä kovin tavattomasti tarvinnut laitella: anoppimuorille ja -faarille, kummallekin paita ja nenäliina, sulhasen veljille sukat ja nenäliina, "systereille" huivi ja nenäliina. Sitten vielä papille ja papin rouvalle sukat, samoin puhemiehelle ja puhemiehen muorille. Jos oli kovin kiire, kutsui morsian naapurien tyttöjä auttelemaan, yhdessä sitte iltasilla kudottiin ja ommeltiin.
Häät laitettiin, konsa jouduttiin. Sulhasen kotona ne pidettiin. Siellä olutta tehtiin, leipää leivottiin, teurastettiin ja kylän paras kokki kutsuttiin ruokaa laittelemaan. Laattiat pestiin, seinät puhdistettiin, katto havuttiin ja peräseinälle asetettiin suuret peilit. "Kuttujat", nuoria sukulaismiehiä, kävivät ympäri kylää sukulaisissa ja tuttavissa kutsuen: "Terveisiä — sen ja sen — isännältä ja emännältä, yrkämieheltä ja morsiamelta ja koko talonväeltä, että teettä nyt niin hyvin ja tuletta viettämään heijän kunniapäiväänsä, — silloin ja silloin — tuletta puoliselle ja sitten iltaselle."
Häät alettiin tavallisesti perjantaina. Muutamaa päivää ennen kävi sulhanen noutamassa morsiamen häätaloon.
Yöllä useinkin saapuivat, morsian kohta kaikkine kapistuksineen, vaatearkkuineen, "makauksineen", lahjoineen. Vaatearkku sisälsi m.m. kamplottihameita, poomesängihameita, piikkohameita, lammasnahkaturkin, pelsin, sukkia, vanttuita, huiveja, paitoja, ompelutarpeita. Sänkyvaatteita oli verkatäkki, villaraanu, lammasnahka "feltit", tyynyt ja rydinpää-polsterit. Aamulla jakoi morsian talonväelle ryypyt ja juusto-osat sekä heille aikomansa lahjat. Sitten kävi hän myös häävalmistuksia hommaamaan.
Hääpäivän aattoiltana lähettelivät hyvät naapurit häätaloon voita ja maitoa.
Puolissa päivin alettiin häät. Sillä aikaa kun pappia oltiin noutamassa, laittoi hankittija — Nuurkreenin Johanna oli ennen tavallisesti hankitsijana ja hänen sisarensa Lotta kokkina [sisarukset olivat Luodon entisen nimismiehen, Nordgrenin tyttäriä] — morsiamen valmiiksi. Omat mustat vaatteet oli morsiamella päällä, mutta muut koreudet laittoi hankitsija. Asetti päähän korean "klittermessingistä" tehdyn, tekokukilla ja vaatteilla ja neljällä mustalla "plyymillä" koristellun päävärkin sekä sen päälle vielä koreamman kruunun, jossa oli messinkilangasta "rinki" ja "kroonista" silkistä "plajit". [Raskaana oleva morsian ei saanut panna kruunua päähänsä. Jos pani, niin hän "tervasi kirkon" ja sai maksaa "kirkon tervaamisesta".] Kaulaan pantiin valkea kraki sekä "komioita" helmejä, vyölle sidottiin sertti, pitkä valkea pari tuumaa leveä silkkisuikale, päät taakse riippumaan. Yrkämies myös pukeusi paraimpiinsa. Istuivat sitten valmiina odotellen pappia, hääväen näkyviin eivät saaneet tulla.
Vihkimätooli laitettiin keskelle pirttiä, joku krenkku pantiin laattialle ja polsteri päälle ja vielä "hyvin korea" lakana peitoksi taikka "silkkisaletti".
Kävi sitten puhemies ilmoittamassa ja yrkämies toi morsianta vihille ja takana kulki morsiamen äiti sekä puhemies. Äiti koetti pysytellä lähellä tytärtään, etteivät väliin pahat pääsisi. Vihittäessä seisoi nuoren parin vieressä kaksi tai neljä morsianpiikaa sekä yhtä monta yrjäntrenkiä, kannattaen heidän päällään kattona isoa silkkihuivia. Vihillä oltaessa piti morsiamen ja sulhasen olla hyvin lähekkäin, jotteivät kirot päässeet väliin. Heti kun vihiltä oli päästy ja sulhanen morsiamen pois taluttanut, ottivat morsianpiiat ja kiireesti juoksuttivat pois vihkimäpallin laitteineen. Sitten morsian vast'edes sukkelammin oli selviytyvä "lapsen saaliista".