[11] Kerran sentään Salkko pelastui Alattion putkasta, tuttavat puhuivat hänen puolestaan poliisille, että antaa Salkon nyt vähän iloita, kun häneltä on vasta akkakin kuollut.
[12] Enontekiön Peltojärvellä eli Päiviöitä 1600-luvun lopulla.
[13] Sodankylän nimismiehinä on ollut kaksikin "Matliinia". S. Mathlein 1700-luvun lopulla ja tämän poika B.J. Mathlein 1800-luvun alussa.
[14] Missä minun härkäni… ohjakseni… ahkioni… rasiani… lakkini… kintaani… kirveeni… puukkoni.
[15] Meri aaltoaa läikytellen.
[16] Missä on suuri kalani, joka minut ottaa?
[17] Anna minulle kaloja, niinkuin olet ennenkin antanut, minä voilla voidan sinut.
[18] Todistuksena siitä, että lappalaiset vieläkin uskovat vanhaan palvoskiveensä, on se, että kun kivi äskettäin aiottiin kuljettaa Helsingin Kansallismuseoon ja Koutokeinon viranomaisiltakin saatiin jo lupa, eivät lappalaiset luovuttaneetkaan jumalaansa. Pelkäsivät menettävänsä kalaonnensa Kilkkasjaurissa.
[19] Pojat menivät tauvoitta, pojille vien taukoja. (Kittilän ukon lappia.)
[20] Etpä, p—a, pala nyt, kyllä olet huono, kun et pala!