— Kuoppalan Aukku, nan nana nanna, se Aatamin suhka, lollo lo lollo, se helvetin mukka, nan nana nanna, se hevosen nokka, lollo lo lollo, se unipeski, nun nunu nunnu.
Muotkatunturin vanhasta Jounin Niila-äijästä, joka aina aamuisin köpsöttelee kotansa ovelle ilman laatua tarkastelemaan, joikaa lappalainen pientä pilaa laskien:
— Jounin Niila vanhus, Muotkatunturin hukka, etelää nuuskii ja kintuilleen laskee.
Taitavat joikaajat päästelevät pitkiäkin muisteluksia, joissa on sattuva nuotti sekä asiaa sisällyksessä. Niin saamme Kelo-Juunaasta kuulla pitkän reippaan juotkun:
— Voi sen Kelo-Juunasta, se se jo tienaili, luu luu, toistakymmentä vuotta Ouliina-vainaan Annia. Na, kyllä se jo on rikastunut, lollo loo loo, talla laa laa, kyllä se jo itsekin on vähän rikastunut, ku lullu luu luu, kun se on tullut Salkon Jussan tykö, ku lullu luu luu. Ei sillä ollut vaatetta päällä, lollo loo loo, talla laa laa. Nyt sillä pojalla on seitsemänkymmentä poroa, niin niin niin niin niin. Kukapa sen olisi uskonut, että Kulku-Miinan pojasta semmoinen tuli, ku luu luu lu lu, laa laa laa la la. Ei sitä ole koiraa karvaan katsomista, ko loll lo loo lo, lalla la la, loo loko loo.
Ottavat mestarit elämäkerran myös eläimistä, porosta ja poronvasasta, hukasta, ahmasta, sääskestä, ja panevat niille sopivat nuotit. Palkistuntureista, suurista jängistä ja ruijantulistakin tekevät taitavat joikusepät nuotin ja rupeavat joikaamaan. Ruijanmeren tuntureista päästelevät Koutokeinon lappalaiset komeita joikuja. Enontekiön poromiehet lasketellessaan laajan, monilakisen ja monikuruisen Ounastunturien ryhmän lukemattomia myötäleitä ja vastaleita huikkailevat näkemyksiään ja kokemuksiaan:
— Voi Onnistunturia onnetonta![10] Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Pyhäkeroko siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Haaravaarako siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Kiekerökö siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Rautuvaarako siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Tappuriko siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Pippakeroko siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Outtakkako siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Na, Pahakuruko siinä viel' oli? Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. Voi Ounistunturia onnetonta! Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, loo lolo loo loo, loo lolo loo loo.
Mutta taitamattomien joikaaminen on melkein kuin vihollisen rallitusta: ei siinä ole paljon sisältöä eikä nuotissa pykeitä. "Orjes-pojat", Ruotsin lappalaiset, ovat paljon huonompia joikaamaan kuin Suomen tunturimiehet ja koutokeinolaiset, ja muutenkin heidän joikaamisensa on toisenlaista kuin muiden. Orjes-pojat joikaavat enemmän niinkuin nokalta pehmeästi, nunnuttavat hyvin paljon, miltei aivan kokonaan, pannen väliin jonkun sanan taikka vertauksen ja sitten taas nunnuttaen. Mutta Suomen lappalaiset joikaavat kohta paremmin "teen" ja "peen" päältä, terävästi ja kovasti. Suomen tunturimies onkin miltei terävämpi ihminen kuin Orjes-poika. Maa kun on täällä viljaisempi ja jäkäläkentät paremmat, järvissä suuria rasvaisia siikoja ja porot lihavia, niin Suomen mies saa syödä väkevämpää ruokaa ja jaksaa sitten hyvin ja osaa paremmin joiatakin kuin Orjes-poika.
Jotkut sukkelat lapinäijät saattavat tekaista joikauksen itsestäänkin, ottavat vain elämäkertansa taikka muut sattuvat sanat ja panevat niihin oman erikoisen nuottinsa. Ja sitä sitten saattavat ruveta muutkin joikaamaan. Niin tuli kerran "raameus" Romu-Mikkoon, niin että hän joiaten rupesi kerskaamaan rikkaudellansa ja sai aikaan pitkän "luettelemisjoikunsa":
Ooppee Mikko Hetta, uusi talo, ooppee Mikko Hetta, iso pirtti, ooppee Mikko Hetta, iso aitta, ooppee Mikko Hetta, hyvä maa, ooppee Mikko Hetta, vanha muori, ooppee Mikko Hetta, uusi navetta, ooppee Mikko Hetta, seitsemän lehmää, ooppee Mikko Hetta, uusi talli, ooppee Mikko Hetta, nuori ori, ooppee Mikko Hetta, kymmenen härkää, ooppee Mikko Hetta, Lakso Riita, ooppee Mikko Hetta, minun morsian.