Sitten hän yht'äkkiä huudahti:
— Kost muu stuorra kuölli,
johka muu valdda![16]
Sen jälkeen tupsahti ukko tainnoksiin mättään viereen, ja hänen henkensä lähti matkaamaan kaukaiselle Ruijanmerelle.
Samoinkuin Inarin ja Kittilän noidat riitelivät keskenään poroelosta sekä metsän ja veden viljasta, samoista seikoista olivat Muonion ja Enontekiön noidatkin sotajalalla. Tunturien ylitse he hyökkäilivät toistensa alueille tuhoa tekemään, jopa toistensa kimppuunkin. Milloin he laukkasivat valkkohärkinä eloa ryöstämään, milloin lähettivät haltijansa kiukkuisina koirina tulen kanssa oikein hengen päälle käymään. Niin lähetti Ounastunturin noita, joka asui marastoissa Ounastunturin pohjoisnokalla, haltijansa muoniolaista Taipaleen noitaa tappamaan, ja ne laukkasivat kahtena koirana pitkin tunturipolkua, ja tuli vain leiskui niiden välissä.
— Nyt se on pannut hengen päälle käymään! sanoi Taipaleen noita ja lähetti vastaan väkevämmät haltijat, jotka kävivät Hetan noidan haltijain kimppuun, niin että niiden täytyi pyörtää takaisin. Ja ne palasivatkin kirveinä ja hävittivät isäntänsä.
Mutta kun sitten kirkonoppi pääsi Lapissa valtaansa ja papit rupesivat siellä vaikuttamaan, tuli monelle Lapin vanhalle suurnoidalle surullinen loppu. He koettivat kyllä säilyttää vanhaa uskoansa, sotia uuden opin julistajia vastaan ja ehkäistä heidän toimintaansa, mutta lopulta pääsi pappi voitolle. Kaukosen kinkereillä kerran Sodankylän pappi ilmoitti kansalle, että hänen pitää kohta lähteä "papin eksaamiin", ja pyysi hän sentähden seurakunnan esirukousta, jotta eksaami hyvin onnistuisi. Mutta kinkerituvan nurkassa istui pari Kittilän noitaa, Haikara ja Pötys-Klaavu, ja Pötys-Klaavu sanoi Haikaralle:
— Rikheit' perkelhet sekottakhon!
Ja semmoinen voima oli noidan sanoilla, että pappi oli niin hulluna eksaamissa, ettei osannut kerrassaan mitään.
Pötys-äijän sanat kerrottiin papille, ja kun hän sitten tuli toisen kerran Kaukoseen saarnaamaan ja kinkereitä pitämään, jyräytti hän:
— Onko niitä perkeleen apostoleita täällä paljonkin?