— Niin pojan, äijä vastasi.
— Osa siitä kuuluu papille.
— Niin ne kullit.
— Mitkä kullit? pappi suuttui.
— Na, ne havukset. Ne ne on samat kuin met sanomma kullit. Ne sie saatkin, koko hoion!
Monesti tuli eränkävijöille kovat riidat, jopa tappelut ja miesmurhatkin, kun satuttiin toisten pyytäjäin kanssa samoille seuduille taikka erehdyttiin menemään toistensa riistamaille. Sillä joka eränkävijä-piirillä oli omat pyyntialueensa, joille toisen seudun miehet eivät saaneet aseineen tunkeutua.
Niinpä kerran pari Kittilän miestä, Vesman äijä-raukaksi ja Ollilan ukoksi sanottiin, menivät majavaretkellään Pokan taakse ja joutuivat "Inarin maan sisälle" ja saivat saaliikseen muutaman majavan. Mutta Inarin vallesmanni, Morottaja, osuikin miesten asennolle ja vei heidän saaliinsa ja metsästysneuvonsa. Vihoissaan hiipivät Kittilän miehet vuorostaan Morottajan yönuotiolle, keihästivät ukon ja raahasivat ruumiin Ätsärijoen Koverijyrhämään. Vitsoilla vielä sitoivat ruumiin kädet ja jalat ja panivat kiviä painoksi. Tappoivat he koirankin ja upottivat samaan hautaan. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu, mutta eihän kaukaisen korven tihutöitä ollut kukaan näkemässä eikä kuulemassa. Oli keihästäjä kyllä joskus juovuspäissään kerskunut:
— On tämän keihään nenässä mieskin tärissyt!
Muuanna syksynä taas pari Kelontekemän miestä oli eräretkellä sodankyläläisten pyyntimailla ja saivat useita majavia. Mutta kun he eräänä iltana palasivat asentopaikalleen, oli se ryöstetty tyhjäksi, saaliit otettu, takkahärätkin viety majan luota.
Ukot heti arvasivat, että Sodankylän majavamiehet olivat keksineet heidän asentonsa, lähtivät koirineen juovattamaan jälkiä ja naakivat yöllä nukkuvalle nuotiolle, hyökkäsivät kimppuun ja keihäsvarsillaan pieksivät koko kuusimiehisen joukon tainnoksiin. Sitten ottivat Kelontekemän ukot pois saaliinsa, härkänsä ja muut neuvonsa, ja pakenivat omalle maalleen.